Naiskuva James Bond- elokuvissa

Teksti 007 Travelers

Naiskuva muutoksessa

Naiskuva on vuosien saatossa muuttunut varsin paljon Bond-elokuvissa. 1960-luvulla monet naishahmot olivat vain vietteleviä, eksoottisia kaunistuksia sankarihahmon rinnalla, jotka usein kokivat traagisen kohtalon. Ehkä yksi stereotyyppisimmistä Bond-tytöistä on Britt Eklandin näyttelemä Mary Goodnight elokuvassa “007 ja kultainen ase“, 1974), jonka hahmo on kokematon ja hieman kömpelö salaisen palvelun työntekijä (Ian Flemingin kirjoissa Goodnight toimii Bondin sihteerinä), joka tuntuu olevan enemmän haitta kuin hyöty tämän auttaessa Bondia. Lisäksi hän lankeaa varsin helposti lopulta 007:n petiin.

Naiskuva elokuvissa alkoi vahvistua selkeästi jo 1970-luvun loppupuolella kun Bondia tehtäviin tuli avustamaan KGB-agentti majuri Anya Amasova (Barbara Bach) elokuvassa “007-rakastettuni” (1977) ja CIA:ssa työskentelevä astronautti Holly Goodhead (Lois Chiles – “Kuuraketti” (1979). 80-luvun alussa ehkä hiukan taannuttiin, mutta vahva naishahmo oli vuoden 1989 elokuvassa “007 ja lupa tappaa” nähty Pam Bouvier (Carey Lowell). Monessa mielessä Bondia ehkä jo vahvempiakin olivat ensimmäinen etninen Bond-tyttö Kiinan ulkoisten turvallisuusjoukkojen vakooja Wai Lin (Michelle Yeoh) ja NSA-agentti Giacinta “Jinx” Johnson (Halle Berry) Pierce Brosnanin tähdittämissä 007-elokuvissa. 2000-luvun alussa ja Daniel Craigin aikakaudella naishahmot ovat ehkä enenevässä määrin olleet Bondin vertaisia. Valtiovarainministeriön Vesper Lynd (Eva Green) “Casino Royale” (2006)- elokuvassa ja Madeleine Swann (Léa Seydoux) (“007 SPECTRE“, 2015), “007 No Time to Die“, 2021) edustavat itsenäisen ja voimakkaan nykynaisen muotokuvaa Bond-elokuvissa.

Parhaiten muutosta ehkä kuvaa “vakioporukkaan” kuuluvan M:n sihteerin Miss Moneypennyn hahmon kehittyminen Bondin sylissä istuvasta Lois Maxwellista Naomie Harrisin tulkitsemaan sähäkkään kenttäagenttiin.

Naisten ammatillisuus

Bond-tytöillä on ollut mitä mielenkiintoisimpia ammatteja. Mieleen tulee ainakin ydinfyysikko tohtori Christmas Jones (Denise Richards) elokuvasta “Kun maailma ei riitä” (1999). Stacey Sutton (Tanya Roberts) on ammatiltaan geologi elokuvassa “007 ja kuoleman katse” (1985) ja Natalia Simonova (Izabella Scorupco) Venäjän avaruushallinnon koodari leffassa “007 ja kultainen silmä” (1995).

Vähemmän perinteisiä “ammatteja” edustaa myös lain toisella puolella kulkevat timanttien salakuljettajat Tiffany Case (Jill St. John) “Timantit ovat ikuisia” (1971), ja Octopussy (Maud Adams) elokuvassa “Octopussy-mustekala” (1983).

Muita hieman harvinaisimpia ammatteja edustavat mm. helikopterilentäjät Naomi (Caroline Munro, “007-rakastettuni” (1977) ja Corinne Dufour (Corinne Cléry), “Kuuraketti” (1979). Taitoluisteluammattilaiseksi harjoitteleva Bibi Dahl (Lynn-Holly Johnsson) nähdään “Erittäin salainen“- elokuvassa vuodelta 1981 ja Oxfordin yliopiston professori, tanskan kielen opettaja Inga Bergström (Cecilie Thomsen) on vakuuttunut Bondin kielitaidoista elokuvassa “Huominen ei koskaan kuole” (1997). Onhan Madonnakin esiintynyt miekkailun opettaja Verityn roolissa elokuvassa “007 Kuolema saa odottaa” (2002).

Merkittävämmissä ammatissa lienee kuitenkin salaisen palvelun päällikkö M, jonka rooliin vuonna 1995 elokuvaan “007 ja kultainen silmä” valittiin Judi Dench. M on tietysti myös James Bondin pomo.

Naiset taistelemassa

Yllä mainitut Wai Lin ja Jinx edustavat kovia taistelulajien taitajanaisia Bond-elokuvissa, mutta muistamme myös muita kovia taistelijoita, kuten Ana de Armaksen näyttelemä Kuuban tiedustelupalvelun Paloma elokuvassa “007 No Time to Die” (2021) sekä Jinxia vastaan taisteleva kaksoisagentti Miranda Frost (Rosamund Pike) “007 Kuolema saa odottaa” (2002)- leffassa. Holly Goodhead ei myöskään jäänyt odottelemaan Bondin aloitetta taistelussa elokuvassa “Kuuraketti” (1979). Pahisnaiset ovat yleensä hyviä taistelutilanteissa, kuten Famke Janssenin näyttelemä Xenia Onatopp näyttää elokuvassa “007 ja kultainen silmä” (1995). Bondia rökittävät myös Bambi (Lola Larson) ja Thumper (Trina Parks) elokuvassa “Timantit ovat ikuisia” (1971). Yksi vahvimmasta taistelevista Bond-tytöistä on May Day (Grace Jones) elokuvasta “007 ja kuoleman katse“. Hänestä lisää hieman myöhemmin.

Naiset ja teknologia

Alkuaikojen Bond-tytöt eivät ehkä olleet vahvimmillaan teknologian kanssa, mutta aikojen saatossa tämäkin asia on muuttunut.

Natalia Simonova (Izabella Scorupco, “007 ja kultainen silmä“, 1995) koodarina hallitsee tietokoneteknologian ja luonnollisesti astronautti Holly Goodheadin tulee hallita avaruussukkulalla. Ydinfyysikko Christmas Jones osaa purkaa tarvittaessa vaikka ydinpommin.

Naiset ja fiktio

Naisten nimet elokuvissa (johtaa usein juurensa Ian Flemingin kirjoista) ovat usein varsin fiktiivisen kuuloisia. Oletko koskaan tosielämässä törmännyt nimiin Pussy Galore (Honor Blackman), “007 ja Kultasormi“, 1964, Plenty O’Toole (Lana Wood), “Timantit ovat ikuisia“, 1971, Chew Mee (Francoise Terry), “007 ja kultainen ase“, 1974 tai Molly Warmflash (Serena Scott Thomas), “Kun maailma ei riitä” (1999), puhumattakaan Octopussysta…?

Yksi fiktiivisimmistä naishahmoista on varmastikin konnien puolelta Bondin apuriksi kääntyvä jo aiemmin mainitsemamme May Day, joka hallitsee myös taistelulajien salat. Hänen voimansa vaikuttavat varsin epäinhimillisiltä, hänen pystyessä nostamaan miehen helposti päänsä yläpuolelle käsivarsiensa varaan.

Naiset ja ulkonäkö

Bond-tytön muotokuvaksi on ruumiillistunut pitkälti ensimmäisen Bond-elokuvan “Salainen agentti 007 ja tohtori No” (1962) simpukankerääjä Honey Ryder (Ursula Andress). Bond-elokuvien naiset ovat aina olleet kauniita ja rohkeita. Erityisesti 1960-luvulla rooleihin valittiin useasti missikilpailuissa pärjänneitä kaunottaria, myöhemmin on vaadittu lisäksi enemmän näyttelijäntaitoja. Alkuaikojen Bond-naiset olivat ehkä korostetunkin muodokkaita verrattuna viime vuosikymmeniin.

Kaiken takana on nainen

“Salainen agentti 007 Istanbulissa” (1963) – elokuvassa rikollisjärjestö SPECTRE käyttää hyväkseen Bondin heikkoutta eli kauniita naisia. Tatiana Romanova (Daniela Bianchi) lähetetään viettelemään Bond tarkoituksena saada tämä ansaan. Myöhemminkin 007 lankeaa roistojen ansoihin yleensä naisten takia (tai ansiosta) riippuen tietysti näkökulmasta.

Usein Bondin hengen kuitenkin on pelastanut nainen kun hän on joutunut pahaan pulaan. Varsinkin 60-luvulla Bond onnistui käännyttämään roistonaiset puolelleen karismallaan (mm. Pussy Galore elokuvassa “007 ja Kultasormi” (1964), mutta usein naiset ovat oman henkensäkin uhraten pelastaneet Bondin kuten Aki (Akiko Wakabayashi) elokuvassa “Elät vain kahdesti” (1967) tai Felicca (Olga Bisera), “007-rakastettuni” (1977).

Bondin elämässä on ollut monta naista, mutta suuria rakkauksia voidaan sanoa olleen ainakin kolme: Bondin vaimoksikin päätyvä Teresa (Tracy) di Vicenzo (Diana Rigg, “Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa“, 1969), Vesper Lynd ja Madeleine Swann.

#metoo

Koska #metoo-liikkeen ollessa sen verran uusi, ei sen vaikutukset ole ehtineet näkyä ajallisesti vielä kuin uusimmassa Bond-elokuvassa “007 No Time to Die“, 2021), mutta toki takautuvasti voidaan #metoo- ajatuksia pohtia. Bondin toiminta erityisesti 60-luvulla oli hyvinkin sovinistista ja voidaan sanoa, että Bondin hahmo häiritsi varmasti seksuaalisesti monia naispuolisia työtovereitaan ja kumppaneitaan. Ja vielä pahempi tilanne oli varmasti Ian Flemingin kirjoissa, joissa Bondin sovinistisuus korostuu vieläkin enemmän. Vasta ehkä 90-luvulla Bondin hahmosta alettiin tätä käyttäytymistä karsia pois. Bondin pomo M (Judi Dench) toteaa vuoden 1995- elokuvassa “007 ja kultainen silmä” Bondin olevan “seksistinen naisvihaaja dinosaurus, jäänne kylmän sodan ajoilta”. Tämän jälkeen Bondin hahmoa alettiin enenevässä määrin “nykyaikaistamaan”.

Yhteenvetona voidaan todeta elokuvien naiskuvan muuttuneen suurestikin vuosien myötä ja naiskuva on vahventunut eikä 60-luvulla nähtyjä alentaviakin rooleja ole enää viime vuosina nähty. Nykyään naiset seisovat tasavertaisena Bondin rinnalla tai joskus jopa ylempiarvoisena kuin itse sankarimme.

Lisää MUITA 007-AIHEISIA UUTISIA täällä