Eri näyttelijöiden versiot James Bondista

Teksti: 007 Travelers

Valkokankaan ensimmäinen James Bond- näyttelijä oli Edinburghissa, Skotlannissa 25. elokuuta 1930 syntynyt Sean Connery (alkuperäiseltä nimeltään Thomas Connery). Tuottajat Harry Saltzman ja Albert R. Broccoli kutsuivat Conneryn palaveriin ja tämä vakuutti herrat macho-asenteellaan. Conneryn lähdettyä sekä Saltzman että Broccoli katselivat ikkunan läpi Conneryn kävellessä autolleen ja olivat samaa mieltä, että hän olisi oikea mies Bondiksi. Valinta rooliin julkistettiin marraskuun kolmantena päivänä vuonna 1961. Conneryn valinnan jälkeen ohjaaja Terence Young vei tämän räätälilleen ja parturilleen, ja esitteli Connerylle hienostunutta elämäntapaa Lontoossa. Kirjailija Raymond Bensonin mukaan Young opetti Connerylle tapoja “olla näppärä, nokkela ja ennen kaikkea siisti”. Miss Moneypennyä näytellyt Lois Maxwell kertoi: “Terence otti Seanin siipiensä alle. Terence vei Seanin päivälliselle, näytti kuinka kävellä, kuinka puhua, jopa kuinka syödä”. James Bondin luoja Ian Fleming ei ollut vakuuttunut Conneryn valinnasta rooliin: “Hän ei ole sellainen mitä James Bondista kuvittelin. Etsin komentaja Bondia, en ylisuurta sijaisnäyttelijää.” Myöhemmin hän kuitenkin myönsi Conneryn taidot roolissa ja muokkasi jopa kirjallista sankariaan viimeisissä romaaneissa enemmän Conneryn suuntaan antaen Bondille mm. skotlantilaisen isän. Ensimmäinen Bond- elokuva “Salainen agentti 007 ja tohtori No” (“Dr. No“) sai ensi-iltansa Britanniassa 5. lokakuuta 1962.

Connery näytteli Bondia viisi kertaa 1960- luvulla, palasi rooliin vuonna 1971 ja vielä kerran “Pallosalaman” (Thunderball)”, 1965 uudelleenfilmatisoinnissa “Älä kieltäydy kahdesti” (“Never Say Never Again“, 1983). Hänen esittämänsä Bondin on helppo uskoa, että tämä pystyy tappamaan vastustajansa silmääkään räpäyttämättä, Conneryn Bond on kylmäverinen tappaja, kovaotteinen niin miehiä kuin naisiakin kohtaan ja häntä voisi kuvailla varsin sovinistiseksi kuin rasistiseksikin. Nämä luonteenpiirteet juontavat juurensa Ian Flemingin kirjoista, joita lähellä Sean Conneryn elokuvallinen Bond on.

Conneryn kieltäydyttyä jatkamasta roolissa ensimmäisen kerran vuoden 1967 Bond-leffan “Elät vain kahdesti” (“You Only Live Twice“) jälkeen rooliin palkattiin kaikkien suureksi yllätykseksi 5. syyskuuta 1939 syntynyt edelleen nuorimpana (30- vuotias elokuvan ilmestyessä) Bondiksi valittu australialainen miesmalli George Robert Lazenby, jolla ei ollut taustalla minkäänlaista näyttelijäkokemusta. Lazenby yritti tarkoituksella olla mahdollisimman paljon Conneryn näköinen ja oloinen, leikaten hiuksensakin samaan muottiin Conneryn kanssa. Tuottaja Albert R. Broccoli tapasikin Lazenbyn ensimmäisen kerran parturissa ja kun näki tämän myöhemmin “Big Fry” – mainoksessa, Broccolista tuntui, että Lazenby voisi olla seuraava Bond ja kutsui tämän koekuvauksiin.

Elokuvan “Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa” (“On Her Majesty’s Secret Service“, 1969) ohjaaja Peter Hunt on sanonut Lazenbysta: “Halusimme jonkun joka tihkui seksuaalista varmuutta, ja uskomme, että tällä kaverilla on sitä. Odota vain, kunnes naiset näkevät hänet valkokankaalla. En sano, että hän on näyttelijä. Näyttelijän ja elokuvatähden välillä on suuri ero. Eivätkö he löytäneet Cary Cooperinkin hänen ollessaan sähköasentaja?”

Lazenby näyttelemä Bond on pitkälti samanoloinen kuin Conneryn. Lazenby yritti matkia Conneryn lähestymistapaa rooliin monessa suhteessa, mutta poikkeuksena oli kyllä Bondin romanttinen puoli, joka pääsi esille tarinan juonikuvion myötä. Ensimmäistä kertaa Bond rakastuu, ja tätä kautta Lazenby pääsee tuomaan rooliin myös jonkin verran rakkautta ja romantiikkaa, joita ei oltu aiemmin 007-leffoissa nähty. Lazenby pukeutuu Bondina jopa kilttiin, joita ei muiden 007-näyttelijöiden päällä ole nähty.

Sean Conneryn palattua kertaalleen takaisin rooliin vuoden 1971- elokuvaan “Timantit ovat ikuisia” (“Diamonds Are Forever“), mutta vetäydyttyä uudelleen pois roolista, Bondin viitan sai harteilleen “Pyhimys” (“The Saint“) TV-sarjasta tuttu Roger George Moore. Moore oli rooliin valittaessa vanhin kaikista virallisen sarjan Bondeista. 14. lokakuuta 1927 syntynyt Moore oli 46- vuotias hänen ensimmäisen 007-elokuvan “Elä ja anna toisten kuolla” (“Live and Let Die“) julkaisun aikaan vuonna 1973. Moorenkin Bond oli kahden ensimmäisen hänen 007-leffansa ajan pitkälti samantyyppinen kuin Conneryn, ja Moore ei pitänyt siitä, että hänen hahmonsa esimerkiksi lyö naista (Maud Adamsin näyttelemää Andrea Andersia) elokuvassa “007 ja kultainen ase” (“The Man with the Golden Gun“, 1974). Moore ei myöskään pitänyt aseista, vaan pelkäsi niitä; hän säpsähti toisinaan ampuessaan, mahtaako tätä huomata valkokankaalla? Moore lisäsi hahmoon enemmän huumoria, vähensi kovuutta, ja teki roolista omannäköisensä viimeistään kolmannessa Bond-elokuvassaan (“007-rakastettuni” (“The Spy Who Loved Me“, 1977) ja hän jatkoi samalla “playboy-tyyppisellä kevytmielisellä” linjalla koko seitsemän elokuvan mittaisen Bond-uransa ajan aika vuoteen 1985 asti.

Roger Moore omasta tavastaan näytellä Bondia: “Minun persoonallisuuteni on täysin erilainen kuin Seanin. En osaa näytellä kylmäveristä tappajaa, jonka Sean osaa niin hyvin. Sen vuoksi minä näyttelen roolin naurun kautta.”

Roger Mooren Bond oli sanalla sanoen hauska, joka oli aina valmis heittämään vitsin, mieluummin kuiva Martini kädessään.

Vuonna 1987 rooliin palkattiin Shakepeare- taustaisen teatterikoulutuksen saanut 41- vuotias Timothy Leonard Dalton Leggett, jonka tulkinta Bondista on synkempi ja vakavampi, varsinkin hänen toisessa Bond- elokuvassaan “007 ja lupa tappaa” (“Licence to Kill“, 1989). Hänen ensimmäinen elokuvansa “007 vaaran vyöhykkeellä” (“The Living Daylights“, 1987) oli käsikirjoitettu Roger Mooren hahmolla ja one-linerit ja huumori, joita elokuva sisälsi eivät oikein luontevasti istuneet Daltonin tulkintaan. Dalton painotti Ian Flemingin romaanien karkeaa realismia fantasiajuonien ja huumorin sijaan. Vuoden 1989 haastattelussa Dalton totesi “Mielestäni Roger oli hyvä Bondina, mutta elokuvat olivat menneet liikaa teknopop- suuntaan ja menettäneet järjellisen tarinankerronnan. Tarkoitan, että jokaisessa elokuvassa näytti olevan konna joka halusi hallita maailmaa tai tuhota maailman. Jos haluat uskoa valkokankaalla esitettävään fantasiaan, sinun on uskottava hahmoihin ja käytettävä niitä ponnahduslautana, jotka johdattavat sinut tähän fantasiamaailmaan. Se oli vaatimus, jonka tein, ja Albert R. Broccoli oli kanssani samaa mieltä.”

Steven Jay Rubin kuvailee hienosti kirjassaan “The Complete James Bond Movie Encyclopaedia” (1995) Daltonin Bondia:

“Toisin kuin Moore, joka näyttää aina hallitsevan asiat, Daltonin Bond näyttää välillä ehdokkaalta psykiatrin sohvalle – loppuunpalaneelta tappajalta, jolla saattaa juuri ja juuri olla energiaa suorittaa jäljellä oleva viimeinen tehtävä.”

Daltonin Bond- elokuvat ohjannut John Glen kommentoi: “Tim on erittäin vakuuttava James Bond. Kun hänellä on ase kädessään, uskot, että hän todella voisi tappaa jonkun. En usko, että näin oli koskaan Roger Mooren kohdalla.”

Daltonin uran jälkeen jotkut kriitikot ovat verranneet Daltonin tulkinnan olevan lähellä Daniel Craigin Bondia: “Vaikka Connery oli siisti ja Brosnan loistava, vain Dalton pystyi näyttämään Flemingin pelottoman agentin pimeän puolen… he (tuottajat) haluavat Bondin olevan lähempänä Ian Flemingin alkuperäistä hahmoa. He haluavat hänen olevan karkeampi, synkempi, vähemmän huvittava. Näyttää siltä, että mitä he oikeasti haluavat, on saada takaisin Daltonin Bond.”

1980- ja 90- luvun taitteessa juridiset ongelmat aiheuttivat kuuden vuoden tauon Bond-elokuviin, ja uudeksi Bondiksi 7. heinäkuuta 1994 julkistettiin 42- vuotias (ensimmäisen elokuvan ilmestymisen “007 ja kultainen silmä“, “GoldenEye“, 1995 aikaan) Irlannissa syntynyt Pierce Brendan Brosnan. Brosnan oli lähellä päätyä rooliin jo aiemmin. Hän tapasi tuottaja Albert R. Broccolin ensimmäisen kerran Roger Mooren tähdittämän “Erittäin salainen” (“For Your Eyes Only“, 1981) kuvauksissa, jossa Brosnanin silloinen vaimo Cassandra Harris näytteli Bond-tyttö kreivitär Lisl von Schlafia. Broccoli totesi Brosnanista jo tuolloin: “Jos hän osaa näytellä…hän on minun mieheni”. Hän jos kuka perisi roolin Roger Moorelta. Ensimmäistä kertaa Brosnanille tarjottiin roolia vuonna 1986 Roger Mooren vetäydyttyä Bond-roolistaan eläkkeelle, mutta tuolloin Brosnan oli kiinni “Remington Steele” TV-sarjassa eikä päässyt sopimuksestaan irti, joten Timothy Dalton valittiin rooliin.

Brosnan näytteli Bondia neljä kertaa vuosien 1995 ja 2002 välillä. Chicago Timesin toimittaja Roger Ebert on kuvaillut Brosnania “jollakin tavoin herkemmäksi, haavoittuvammaksi ja psykologisesti täydellisemmäksi” kuin aiemmat tulkinnat Bondista. Ja todellakin tuollainen herkkyys Brosnanin Bondissa näkyy hänen jouduttua menettämään hänelle merkittäviä naisia elokuvissaan (Paris Carver elokuvassa “Huominen ei koskaan kuole” (“Tomorrow Never Dies“, 1997) tai Elektra King, jonka hän joutuu itse ampumaan elokuvassa “Kun maailma ei riitä” (“The World Is Not Enough“, 1999). Brosnan voidaan nähdä jonkunlaisena täydellisenä yhdistelmänä Conneryn kovuudesta ja Mooren keveydestä, joihin yhdistettynä rooliin tuotu herkkyys ja uskomattoman komea ulkonäkö tekivät Brosnanista monen mielestä täydellisen Bondin.

38-vuotiaan Daniel Wroughton Craigin nimitys uudeksi Bondiksi tapahtui 14. lokakuuta 2005, sopivasti Roger Mooren syntymäpäivänä. Craigin valinta aiheutti välittömästi kritiikkiä lähinnä hänen ulkonäkönsä takia. Joidenkin mielestä vaaleatukkainen, 178 senttimetriä pitkä Craig ei sopinut aiempien näyttelijöiden esittämään pitemmän, tummatukkaisen Bondin imagoon. Internetissä oli erilaisia kampanjoita koko tuotannon ajan, jotka uhkasivat boikotoida elokuvaa protestina Craigin takia. Vastustus kuitenkin hiljeni elokuvan ilmestyttyä Craigin todistaessa koko maailmalle kuinka hyvä Bond hän on. Positiivista värinää aiheuttikin kohtaus jossa Craigin Bond nousee merestä uikkareissaan, samoin hänen hyvät näyttelijänlahjansa.

Craigin Bond on fyysisesti lihaksikkaampi kuin aiemmat roolia näytelleet ja niin “Casino Royale” (2006)- elokuva kuin Craigin näyttelemä Bondkin on raaempi ja realistisempi kuin koskaan aiemmin, ja elokuva on hyvin uskollinen Ian Flemingin romaanille. Lisämausteena elokuvassa on kuitenkin upeita ja vauhdikkaita takaa-ajokohtauksia, mutta niissäkin on pyritty pysymään realismissa.

Craigin myöhemmissä elokuvissa raakuus laimenee, mutta Bondin hahmo saa syvyyttä Craigin tulkinnassa lisää, joka korostuu erityisesti hänen viimeisessä Bond- elokuvassaan “No Time to Die” (2021), jossa Bond joutuu kohtaamaan niin iloisia yllätyksiä kuin ikäviä menetyksiäkin. Huomattavaa Craigin elokuvissa on kuinka usein hänen Bondinsa joutuu kohtaamaan jonkun läheisen kuoleman (M, Felix Leiter, René Mathis, Vesper Lynd…).

Jos palataan vielä epäviralliseen Bond- parodiaan “Casino Royale” vuodelta 1967, jossa Bondia näyttelee James David Graham Niven, eli David Niven, niin hänen lähestymisensä hahmoon on puhtaan koominen johtuen tietysti elokuvan luonteesta. “Casino Royalessa” Bond on jo eläkkeelle jäänyt agentti, jota yritetään houkutella takaisin palvelukseen ja Nivenkin oli roolissa jo 57-vuotias. Niven oli ollut kirjailija Ian Flemingin toivevalinta Bondiksi ensimmäiseen Bond-elokuvaan “Salainen agentti 007 ja tohtori No” (“Dr. No” 1962), mutta tuolloin rooli meni Sean Connerylle. Flemingin kuoltua 1964 hän ei nähnyt Nivenin suoritusta Bondina vuonna 1967.

Nivenin roolisuorituksesta “Casino Royalessa” on sanottu: “Niven tekee fantastista työtä tasapainoillessaan komediallisen ajoituksen ja Bondinsa kanssa toisin kuin muissa tulkinnoissa valkokankaalla on nähty. Ehkä ainutlaatuisin piirre Nivenin tulkinnassa on, että hän kantaa itsensä miehenä, joka on elänyt jännittävän elämän, mutta ei ole yhtä kylmä kuin kirjoissa.”

Ja jos mennään vielä kauemmas ajassa eli ennen valkokangas Bondeja, meiltä löytyy herra nimeltä Robert Haakon Nielsen eli Barry Nelson. Hän oli ensimmäinen, joka näytteli Ian Flemingin salaista agenttia. Tämä tapahtui TV-sarjan Climax! – tunnin mittaisessa jaksossa “Casino Royale“, vuonna 1954. Lue lisää tuosta jaksosta täältä. Nelsonin Bond oli amerikkalainen agentti ja nimikin oli sarjassa Jimmy Bond. Vuoden 2004 haastattelussa Nelson sanoi: “Tuohon aikaan kukaan ei ollut kuullut James Bondista. Raavin päätäni miettiessäni kuinka rooli pitäisi esittää. En ollut lukenut kirjaa tai muuta, koska Bond ei ollut hyvin tunnettu.” Nelsonin roolisuorituksesta on sanottu seuraavasti: “Bond näyttää realistisesti inhimillistä haavoittuvuutta, joka ei nouse esiin uudelleen vasta kun EON vihdoin teki Casino Royalen uudelleen puoli vuosisataa myöhemmin.”

Monta eri näyttelijää, erilaisia tulkintoja ja juuri tämän takia jokaisella on suosikki Bondinsa. Kaikki näyttelijät ovat jättäneet oman jälkensä Bond-maailmaan. Kuka on sinun suosikkisi?

Lisää MUITA 007-AIHEISIA UUTISIA täällä