007- matkakertomus: Florida (USA) 2019: “Orchidae Nigraa” etsimässä

Tämän jälkeen matkamme jatkui Miamiin ja oli aika palauttaa Hyundai- vuokra-automme takaisin Sixtin autovuokraamoon, joka sijaitsi Miamin alakaupungissa. Olimme valinneet palautuspaikan tällä kertaa viisaasti, sillä bensa-asema oli lähellä, samoin kuin tämän matkan viimeinen hotellimme Hyatt Regency Miami oli myös kävelymatkan päässä auton palautuspaikasta. Viimeisen hotellimme osoite on 400 South East Second Avenue.

Majoitus: Hyatt Regency Miami

Osoite: 400 South East Second Avenue

Huonetyyppi: Deluxe Queen, kaksi queen size- sänkyä

Hinta: US$ 182,04 (157 EUR), sisältäen aamupalan

Varaus: Booking.comin kautta



Kirjauduimme sisään hotelliimme ja huilailimme hetken ja lähdimme vielä kerran katsomaan kaunista Miamin taivaanrantaa.

Hyatt Regency Miami – hotellin logon voi lyhyesti nähdä “Casino Royale” (2006)- elokuvan kohtauksessa, jossa Bond (Daniel Craig) istuu taksin takapenkillä matkalla Body Worlds – näyttelyyn Miamissa. Mutta kohtaus sen paikan pihalla ja sisätiloissa olikin sitten kuvattu jo Prahassa, Tsekin tasavallassa.

Maanantai 15. heinäkuuta 2019

Oli kotiinlähtöpäivä. Otimme taksin Miamin kansainväliselle lentokentälle, jossa James Bond on vieraillut pariinkin otteeseen. Ensimmäinen kerta oli Ian Flemingin kirjassa “007 ja Kultasormi” (1959).

“James Bond istuskeli Miamin lentoaseman paviljongissa päässään kaksi tuplabourbonia ja mielessään elämän ikuiset arvoitukset…”

“Aamuhämärissä Bond oli noussut jalkeille, ajanut partansa ja lähtenyt lentoasemalle, jossa hän nousi ensimmäiseen Meksikosta lähtevään koneeseen. Se sattui olemaan matkalla Caracasiin. Bond lensi Caracasiin ja notkoili lentopaviljongissa, kunnes Transamerican Constellation lähti kohti Miamia, sama kone joka veisi hänet vielä tänä iltana New Yorkiin.

Kaiutin alkoi taas surista ja kilahdella. – Transamerica- lentoyhtiön puolesta meidän on valitettaen ilmoitettava, että lento numero TR 618 New Yorkiin viivästyy teknillisen häiriön vuoksi. Lähtö tapahtuu huomisaamuna kello 08.00. Kaikkia matkustajia pyydetään ilmoittautumaan Transamerica- yhtiön lippuluukulla, jossa heille ilmoitetaan yöpymisestä. Kiitos.”

—-

“Herra Du Pont virnisteli hänkin, tyytyväisenä ja huojentuneena. – Totta vieköön, herra Bond. Tietenkin minä ymmärrän sen. Ja toivon että ette välitä, vaikka tunkeudun seuraanne tällä tavalla. Katsokaas… – Sormiaan napsauttamalla hän kutsui tarjoilijattaren paikalle. – Mutta nyt meidän täytyy ottaa lasillinen tapauksen kunniaksi. Mitä teille saa olla?

– Kiitos, Bourbonia jäiden kanssa-

– Minulle Haig and Haigia ja vettä. – Tarjoilija lähti toimittamaan tilausta.

Herra Du Pont kumartui eteenpäin aurinkoisesti hymyillen. Pöydän toiselle puolelle kulkeutui häivähdys saippuan tai partaveden tuoksusta. Oliko se Lenthericiä? – Tiesinhän minä että te se olitte. Tuumiskelin itsekseni tähän tapaan, että kuulehan junius, sinä et useasti erehdy kasvonpiirteistä, mutta varma on aina varmaa. Aloin nähkääs lähteä täältä tänä iltana Transamerican koneella, ja kun viivytyksestä sitten ilmoitettiin, minä katselin teidän ilmettänne, ja jos suotte anteeksi, herra Bond, niin minä näin siitä heti, että teidänkin tarkoituksenanne oli ollut lähteä sillä koneella.

– Hän keskeytti puheensa siksi, kunnes Bond ehti nyökätä. Sen jälkeen hän jatkoi: – Niin minä sitten ryntäsin lippuluukulle ja vilkaisin matkustajaluetteloa. Totta totisesti, siinä se seisoi: ‘J. Bond’.”

Bond palaa Miamin kansainväliselle lentokentälle lyhyesti John Gardnerin kirjassa “Kuolet tänä yönä, James Bond” (1986), kun hän on lentämässä Zurichista, Sveitsistä Key Westiin, mutta matka keskeytyy Miamin lentoasemalla.

“Ruoka oli kohtuullista, lento pitkästyttävä, elokuva väkivaltainen ja leikattu katselukelvottomaksi niiden toimesta, jotka kontrolloivat lentokoneissa esitettäviä filmejä. Vihdoin ja viimein he kuitenkin laskeutuivat Miamin kansainväliselle lentokentälle vähän kahdeksan jälkeen illalla paikallista aikaa.

Lentoasemalla oli kuuma ja se oli täynnä ihmisiä, mutta tytöt olivat jo Deltan tiskillä hänen saapuessaan.

– Okei, hän sanoi tervehtiessään heitä. – Tämän jälkeen menemme sisään portista E, kohti PBA:n lähtöjä. Hän ojensi heille viimeiset matkaliput.

– Key Westiinkö? Nannie tiedusteli.

– Viimeiseen turvapaikkaan, niin kuin sitä kutsutaan, Sukie sanoi ja naurahti. – Ihanaa, minä en olekaan käynyt siellä pitkään aikaan.

– No nytpähän saat siihen tilaisuuden. Minä haluan saapua sinne…

Kuulutuksista tiedottava merkkiääni keskeytti hänet. Hän avasi suunsa jatkaakseen ja odotti että se olisi vain rutiininomainen lähtökuulutus, mutta ääni mainitsi nimen herra Boldman, joten hän odotti kuunnellakseen kun kuulutus toistettiin:

– Matkustaja nimeltä James Boldman, joka on juuri saapunut Zurichista, teitä pyydetään ottamaan yhteys Infoon, joka sijaitsee vastapäätä British Airwaysin tiskiä. Kiireellinen viesti odottaa.

Bond kohautti olkapäitään. – Minä olin juuri sanomassa, että halusin saapua sinne väärällä nimellä. No, siinä sen kuulitte. Sen täytyy merkitä, että mieheni ovat edistyneet puuhissaan. Odottakaa hetki.

Hän pujotteli väkijoukon läpi, keplotteli eteenpäin eri lentoyhtiöiden lähtöselvitysten jonoissa runsaine matkatavaroineen seisovien ihmisten seassa ja saapui lopulta Informaatio-tiskille.

Vaaleaverikkö, jolla oli hohtavan valkoiset hampaat ja vaaleanpunaisiksi maalatut huulet, räpytteli silmiään ja kysyi: – Voinko auttaa?

– Täällä pitäisi olla viesti herra James Boldmanille, hän sanoi ja näki tytön vilkaisevan hänen vasemman olkansa yli ja nyökkäävän.

Ääni hänen korvansa juuressa kuulosti pehmeältä eikä siitä voinut erehtyä. – Hyvää iltaa, herra Boldman. Kuinka mukava nähdä teidät.

Steve Quinn painautui lähelle Bondia, kun tämä kääntyi ympäri. Hän tunsi Quinnin pistoolin piipun painautuvan tiukasti kylkiluitaan vasten ja tiesi hämmästyneen ilmeen syöpyneen kasvoilleen.

– Halloo, mukava tavata taas, herra – miksi te tällä kertaa kutsuttekaan itseänne? Herr Boldman, niinkö? Herr Doktor Kirchtum seisoi Quinnin vieressä kasvot isoon tervetuloa-virneeseen vääntäytyneinä.

– Mitä?

– Alahan vain kävellä hiljakseen kohti noita ovia, Quinn sanoi ja hymyili edelleen pistämättömästi. – Voit unohtaa matkaseurasi ja PBA:n lennon. Me menemme Key Westiin ihan toista reittiä.”

John Gardner: “Kuolet tänä yönä, James Bond” (1986)



Bond ja Miss Moneypenny saapuvat myös Miamiin lentokoneella jatkaakseen matkaansa Kuubaan Kate Westbrookin suomentamattomassa kirjassa “The Moneypenny Diaries: Guardian Angel” (2005).

“Casino Royale” (2006) – elokuvassa Bond (Daniel Craig) jahtaa terroristi Carlosta (Claudio Santamaria) Miamin lentokentällä, mutta mitään kohtauksista ei kuvattu Miamissa. Kohtausta kuvattiin kolmella eri lentokentällä: 1) Nassaun kansainvälisellä lentokentällä Nassaussa, New Providence Islandilla, Bahamasaarilla, 2) Dunsfold Park Aerodomella, Dunsfold Parkissa, Surreyssa, Englannissa ja 3) Ruzynen kansainvälisellä lentokentällä Prahassa, Tsekin tasavallassa.

“Casino Royale” – elokuvan soundtrackilla kuullaan kappale nimeltä “Miami International“.

Lufthansan lentomme lähti Miamista ja lensi todella tasaisesti Frankfurtiin, Saksaan. Frankfurtin lentokenttä on myös Bond-lokaatio. Täällä kuvattiin lyhyt kohtaus elokuvaan “Timantit ovat ikuisia” (1971), pääosassa Sean Connery Bondina. Filmillä nähdään kun timantit salakuljetetaan Amsterdamista Frankfurtin lentokentän kautta Los Angelesiin, USA:han.

Lisää 007-MATKAKERTOMUKSIA täällä