Teknologia James Bond- elokuvissa

Teksti 007 Travelers

Teknologian hyödyt

James Bond- elokuvissa teknologiaa hyödyntää tietysti MI6:n keksijänero Q, jonka keksinnöt ovat pelastaneet monesti niin agentti 007:n kuin varmasti monen muunkin MI6:n agentin hengen. Autot ovat olleet keskeisessä osassa teknologiaa, joihin Q on keksintöjään asentanut. Muistammehan “007 ja Kultasormen” (1964) Aston Martin DB5:n kääntyvine rekisterikilpineen ja heittoistuimineen sekä autosta sukellusveneeksi muuttuvan Lotus Espritin elokuvassa “007-rakastettuni” (1977). Muita Q:n keksintöjä ovat olleet mm. räjähtävät kynät, laser-kellot, piilotetut aseet ja seurantalaitteet. Teknologia on aina ollut tärkeä Bondille ja se tekee Bondista myös erottuvan muihin agenttitarinoihin verrattuna.

Teknologian vaarat

Teknologian vaaroina on tietysti ainakin se, että se joutuu vääriin käsiin tai sitä käytetään rikollisiin tarkoituksiin. Yleisesti ottaen teknologian vaarat liittyvät tekoälyn hallinnan menettämiseen, kyberturvallisuuteen ja eettisiin ongelmiin. Bondin viholliset käyttävät teknologiaa vallan välineenä, mikä muistuttaa nykyajan keskustelua tekoälyn vastuullisuudesta. Teknologia voi olla sekä pelastus että uhka. Esimerkiksi “007 Skyfall” (2012) käsittelee kyberterrorismia ja tietoturvan haavoittuvuutta.

Teknologia ja valta

Bond-elokuvissa teknologia on aina vallan väline. Bond-konnat: Karl Stromberg (Curd Jürgens) “007-rakastettuni“, 1977, Hugo Drax (Michael Lonsdale) “Kuuraketti“, 1979, pyrkivät maailmanherruuteen teknologian avulla. Satelliittiaseteknologia mahdollistaa kylmän sodan jälkeisen teknologisen uhan, jota yritetään hyödyntää elokuvassa “007 ja kultainen silmä” (1995). Bond-leffat paljastavat, että teknologia itsessään ei ole hyvä tai paha, vaan sen käyttö ratkaisee.

James Bond -elokuvat toimivat eräänlaisena popkulttuurin peilinä, jossa teknologia ja valta kulkevat käsi kädessä. Ne muistuttavat, että teknologian kehitys voi olla sekä vapauttava voima että vaarallinen ase.

Teknologia fiktiossa

Bond-elokuvissakin usein ylitetään toden ja fiktion rajat. Tosin monet ennen fiktiolta tuntuneet keksinnöt saattavat hyvinkin olla todellisuutta muutamaa vuosikymmentä myöhemmin. Jo 1960-luvun elokuvissa nähtiin pienoispuhelimia ja videoyhteyksiä, jotka ennakoivat nykypäivän älypuhelimia ja videopuheluita. Samoin esimerkiksi biometrinen tunnistus, GPS-paikannus ja drone-tekniikka ovat ennen olleet puhdasta science fictionia, mutta myöhemmin niistä on tullut todellisuutta.

Teknologia tuo elokuviin fantasiaa ja futuristista jännitystä, mutta samalla inspiroi yleisöä ajattelemaan tulevaisuuden innovaatioita. Bondin teknologia on siis yhtä aikaa viihdettä ja kulttuurista peiliä – se näyttää, mitä ihmiset ovat eri aikakausina pitäneet mahdollisena tai pelottavana.

Teknologia ja tiede

Monet Q:n laitteet Bond-elokuvissa pohjautuvat olemassa oleviin teknologioihin. Elokuvissa “007 Skyfall” (2012) ja “007 SPECTRE” (2015) teknologia näkyy kyberhyökkäyksissä, tietomurroissa ja digitaalisen tiedon hallinnassa. Teknologia heijastaa aikansa pelkoja ja toiveita, kylmän sodan aikana ydinteknologia ja nykyaikana enenevässä määrin erilaiset kyberuhat.

Terveysteknologia

Esimerkiksi “007 No Time to Die” (2021)- elokuvassa rikolliset hyödyntävät viruksia, geenimuuntelua tai nanotekniikkaa. Bondin kehoon ollaan myös laitettu erilaisia seurantalaitteita (“Casino Royale“, 2006 tai “007 SPECTRE“, 2015), jotta MI6 tietää missä heidän agenttinsa liikkuu.

“007 No Time to Die” (2021)- elokuvassa nähdään nanoteknologinen bioase “Heracles”, joka on ohjelmoitu tappamaan kohteita heidän DNA:nsa perusteella. Tämä yhdistää nanoteknologian ja geneettisen tunnistuksen, ja on yksi Bond-sarjan moderneimmista terveysteknologisista juonista.

Geeniterapia ja regeneratiivinen lääketiede oli keskiössä jo elokuvan “Kuolema saa odottaa” (2002) juonessa, jossa Kenraali Moon (Will Yun Lee) muuntautuu erinäköiseksi geeniteknologian avulla: kenraali Moon muuttaa ulkonäkönsä ja henkilöllisyytensä radikaalin DNA-hoidon avulla ja muuntautuu erinäköiseksi Gustav Gravesiksi (Toby Stephens).

Bondin arkkivihollinen Ernst Stavro Blofeld (Charles Gray) elokuvassa “Timantit ovat ikuisia” (1971) käyttää plastiikkakirurgiaa luodessaan itselleen useammankin kaksoisolennon.

Max Zorin (Christopher Walken) on geenimuunneltu superihminen elokuvassa “007 ja kuoleman katse” (1985), jonka taustalla on natsi-tutkimus. Geeniteknologiaa käytetään selittämään hänen poikkeuksellisia kykyjään. Myös hänen apurinsa May Day (Grace Jones) on poikkeuksellisen voimakas nainen, ja viitataan, että hän on mahdollisesti syönyt voimia kasvattavia hormoneja.

“Kuuraketti” (1979)- elokuvassa Hugo Drax (Michael Lonsdale) aikoo levittää tappavaa hermokaasua, joka kohdistuu ihmisiin mutta säästää kasvit ja eläimet.

Teknologia ja rikollisuus

Vuoden 1964 elokuvassa “007 ja Kultasormi” rikollinen teknologia liittyy ennen kaikkea ydinaseeseen ja metallurgiaan: Auric Goldfinger (Gert Fröbe) aikoo räjäyttää Kiinan toimittaman atomipommin Fort Knoxissa, jotta Yhdysvaltain kultavarannot muuttuisivat radioaktiivisiksi ja käyttökelvottomiksi vuosikymmeniksi. Elokuvassa nähdään myös ikoninen kohtaus, jossa Bond on sidottuna pöytään ja Goldfinger uhkaa leikata hänet kahtia teollisuuslaserilla. Tämä oli 1960-luvulla futuristinen teknologinen uhka, joka teki vaikutuksen yleisöön.

1970- ja 80- luvuilla painotus oli biotekniikassa ja energiassa (hermokaasut, aurinkoenergia, mikroprosessorit). 1990-2000 luvuilla satelliittiteknologia ja geeniterapia nousivat keskiöön, ja 2010- ja 2020- luvuilla kyberrikollisuus ja nanoteknologia hallitsevat juonia, heijastaen nykyajan pelkoja ja teknologisia trendejä.

Mitä lähemmäs nykypäivää tullaan, sitä enemmän rikolliset ovat pyrkineet hyödyntämään teknologiaa rikollisia suunnitelmia tehdessään.

Lue myös artikkelimme “James Bond- elokuvien luomat kauhukuvat joukkotuhoaseista“, joka liittyy myös läheisesti teknologiaan.

Lisää 007-AIHEISIA ARTIKKELEITA täällä