Oikeudenmukaisuus James Bond- elokuvissa

Teksti 007 Travelers

James Bond ottaa 007- leffoissa usein oikeuden omiin käsiinsä, vaikkakin hänellä on Englannin salaisen palvelun myöntämä lupa tappaa. Silti hän on useinkin kostanut myös läheistensä kuoleman tai vammautumisen.

Oman käden oikeus

Vigilantismi tarkoittaa yksityishenkilön suorittamaa oikeuden jakamista ilman valtion valtuutusta. Oman käden oikeutta elokuvamaailmassa on nähty usein tapauksissa, joissa poliisi ei pysty selvittämään jotain rikosta, ja tällöin sankariksi nousee joku “normikansalainen”, kuten arkkitehti Paul Kersey (Charles Bronson) elokuvassa “Väkivallan vihollinen” (“Death Wish“, 1974), tai monet muut erityisesti 1980-luvulla nähdyt actionsankarit, joita tulkitsivat mm. Chuck Norris, Clint Eastwood (vaikkakin Harry “Dirty Harry” Callahan on poliisi) tai Sylvester Stallone. Genre on edelleen hyvin suosittu ja vigilante-elokuvia tehdään jatkuvalla syötöllä.

Bond toimii usein lain rajojen ulkopuolella, mutta ei koskaan täysin ilman valtiollista valtuutusta. Hän ei ole varsinaisesti vigilante, vaan valtion agentti, jolle annetaan poikkeuksellisia vapauksia – ja joskus hän ylittää ne seurauksin. Pitää kuitenkin muistaa, että Bondilla 00-lisenssi, joka antaa oikeuden tappaa valtion puolesta. Hänellä on MI6:n mandaatti, vaikka hän usein tulkitsee sitä luovasti ja hänellä on vapaus toimia tilanteen mukaan, mikä johtaa ajoittain sääntöjen rikkomiseen. Bond tekee kuitenkin useita nopeita, väkivaltaisia ratkaisuja ilman oikeusprosessia – mutta valtion hyväksymänä. Selkein tapaus, jossa Bond (Timothy Dalton) toimii oman käden oikeudella on elokuvassa “007 ja lupa tappaa” (1989), jossa Bond lähtee kostamaan ystävänsä Felix Leiterin (David Hedison) haavoittamista ja tämän vaimon Della Churchillin Leiterin (Priscilla Barnes) tappamista.

Yhteenvetona Bond ei ole vigilante sanan varsinaisessa merkityksessä, koska hän toimii valtion mandaatilla – vaikka usein venyttää sitä äärimmilleen.

Tarkoitus pyhittää keinot

“Tarkoitus pyhittää keinot” on yksi James Bond -elokuvien keskeisimmistä moraalisista jännitteistä. Bond toimii jatkuvasti tilanteissa, joissa hän joutuu valitsemaan lain, moraalin ja tehtävän onnistumisen välillä. Usein elokuvat vihjaavat, että maailman pelastaminen oikeuttaa rajutkin keinot – mutta eivät koskaan täysin ilman seurauksia.

Bondin pomo M toimii usein Bondin omantunnon äänenä. Hän muistuttaa seurauksista, kyseenalaistaa Bondin ratkaisuja ja edustaa järjestelmää, joka ei halua lipsua laittomuuksiin. Silti M hyväksyy Bondin keinot, jos tulokset ovat “riittävän hyviä”.

Bond -elokuvissa “tarkoitus pyhittää keinot” näkyy jatkuvana moraalisena ristiriitana. Bond toimii usein lain ja moraalin rajamailla, mutta elokuvat antavat ymmärtää, että hänen keinonsa ovat hyväksyttäviä, koska panoksena on maailman turvallisuus. Silti Bond ei ole täysin vailla rajoja – ja juuri tämä tekee hänestä kiinnostavan hahmon. Bond-elokuvat rakentuvat ajatukselle, että perinteiset keinot eivät riitä, maailma on vaarallinen ja viholliset ovat säälimättömiä. Siksi Bondin on toimittava tavalla, joka olisi tavalliselle ihmiselle moraalisesti mahdoton. Elokuvat kuitenkin tasapainottavat tätä näyttämällä, että Bond maksaa teoistaan henkilökohtaisen hinnan.

Esimerkkinä elokuva “Casino Royale” (2006), jossa Bond (Daniel Craig) tappaa kohteita ennen kuin tiedustelu on varma heidän roolistaan. Hänen toimintansa on raakaa, mutta MI6 hyväksyy sen, koska tulokset ovat ratkaisevia. Madagaskarilla tapahtuvassa kohtauksessa Bond tunnistaa konna Mollakan (Sébastien Foucan) epäilyttäväksi, aloittaa takaa-ajon ilman lupaa ja tappaa tämän ampumalla, vaikka MI6 olisi halunnut kuulustella häntä ja selvittää yhteydet Le Chiffreen (Mads Mikkelsen).

Hammurabin laki

Hammurabin laki eli “silmä silmästä” on yksi niistä moraalisista periaatteista, jotka toistuvat Bond -elokuvissa yllättävän usein, vaikka sitä ei koskaan mainita nimeltä. Hammurabin laki perustuu ajatukseen: kosto voi olla oikeutettua, jos se palauttaa järjestyksen, rikos vaatii vastaavan rangaistuksen ja oikeus on symmetriaa.

Bond itsekin käyttää silmä silmästä – periaatetta (katso ylempää “oman käden oikeus”- kappaleesta vertaus elokuvaan “007 ja lupa tappaa” ja Felix Leiterin tapauksen käsittely), mutta eritoten Bond-konnat harrastavat Hammurabin lakia, esimerkkinä vaikka Safin (Rami Malek) elokuvassa “007 No Time to Die” toimii täysin Hammurabin logiikalla hänen perheensä murhataan ja hän kostaa koko rikollisjärjestö Spectrelle ja lopulta kohdistaa saman logiikan Bondiin (Daniel Craig) ja Madeleine Swanniin (Léa Seydoux).

Koston kannattavuus

“Kosto voi onnistua, mutta se ei koskaan paranna haavoja“

Koston kannattavuus on yksi James Bond -elokuvien sitkeimmistä ja ristiriitaisimmista teemoista. Se on läsnä lähes jokaisessa Bond-näyttelijän aikakaudessa, mutta elokuvat eivät koskaan anna yksiselitteistä vastausta. Ne näyttävät, että kosto voi tuottaa tuloksia – mutta aina hinnalla, joka kyseenalaistaa sen “kannattavuuden”.

Bond-elokuvat ovat yllättävän moraalisia. Ne näyttävät, että kosto ei tuo rauhaa, kosto ei palauta menetettyä, kosto ei rakenna mitään uutta. Kosto on Bondille toimintaa, ei parantumista.

Esimerkkeinä elokuvat “Casino Royale” ja sen jatko “007 Quantum of Solace“: Vesper Lyndin (Eva Green) kuolema “Casino Royale“- elokuvassa ajaa Bondin emotionaaliseen eristykseen, mutta kostomotivaatio tekee hänestä arvaamattoman ja impulsiivisen ja hän menettää kykynsä luottaa kehenkään.

Yhteenvetona: Operatiivisesti kosto on kannattavaa, Bond saa tuloksia, paljastaa vihollisia ja ratkaisee kriisejä. Henkilökohtaisesti ei ole kannattavaa, Kosto vie Bondilta tasapainon, ihmissuhteet ja luottamuksen. Moraalisesti elokuvat vihjaavat, että kosto on ymmärrettävää mutta ei koskaan oikeasti palkitsevaa. Bondin maailma sanoo: Kosto toimii – mutta se ei koskaan kannata.

Oikeus ja kohtuus

“Oikeus ja kohtuus” on yksi James Bond -elokuvien hiljaisista, mutta jatkuvasti läsnä olevista moraalisista periaatteista. Se ei näy oikeussalikohtauksina tai lakipykälinä, vaan Bondin työn ja hänen henkilökohtaisten valintojensa välisenä jännitteenä: missä kulkee rajanveto oikeuden, kohtuuden ja kylmän väkivallan välillä.

Bondilla on 00-lisenssi, joka antaa hänelle oikeuden tappaa. Tämä on valtion tapa sanoa: “Oikeus toteutuu, vaikka keinot ovat kovat.” Mutta Bond ei ole kone. Hän tekee jatkuvasti arvioita siitä, mikä on kohtuullista tilanteessa, jossa aikaa on sekunteja, panoksena on satojen tai miljoonien henki, vihollinen ei noudata mitään sääntöjä. Bondin oikeus ei ole juridista, vaan tilannekohtaista harkintaa.

Bond ei tapa kaikkia, vaikka voisi. Tämä on yksi hänen keskeisistä kohtuuden muodoistaan. Bondin oikeus ei ole automaattista. Se on harkittua – ja juuri tämä tekee siitä kohtuullista. Bondin maailma ei palkitse kohtuutonta väkivaltaa. Aina kun Bond ylittää rajan, tarina näyttää hinnan. “Kun oikeus muuttuu kohtuuttomuudeksi, sankari itse kärsii eniten” (“007 No Time to Die“).

M on Bondin moraalinen vastavoima. Hän muistuttaa jatkuvasti missä kulkee kohtuuden raja, mikä on valtion oikeus, mikä on henkilökohtainen kosto. M:n ja Bondin välinen dialogi on usein koko elokuvien moraalinen ydin.

M: “This private vendetta of yours could easily compromise Her Majesty’s government… I expect you to carry it out objectively and professionally!”
Bond: “Then you have my resignation, sir!”
M: “Effective immediately, your licence to kill is revoked.”

Dialogi elokuvasta “007 ja lupa tappaa” (1989)

Yhteenvetona: Bond toimii jatkuvasti kahden voiman välissä:

Oikeus: valtion mandaatti, maailman pelastaminen
Kohtuus: henkilökohtainen harkinta, inhimillisyys, rajojen tunnistaminen

Elokuvat näyttävät, että Bond on sankari vain niin kauan kuin hän tunnistaa tämän rajan. Kun hän ylittää sen, tarina muuttuu synkemmäksi – ja usein traagiseksi.

Oikeus tapahtuu

“Oikeus tapahtuu” James Bond -elokuvissa, mutta ei koskaan yksiselitteisesti. Bond-maailmassa oikeus ei ole oikeussalin tuomio, vaan toimintaa, valintoja ja seurauksia. Elokuvat rakentavat jatkuvasti jännitteen sen välille, mitä oikeus tarkoittaa – ja milloin se tapahtuu.

Bond-elokuvissa oikeus ei ole juridista. Se on operatiivista oikeutta: terroristi pysäytetään, maailmanlaajuinen uhka estetään, rikollisjärjestö kaadetaan.

Bondin tehtävä ei ole tuoda ketään oikeuden eteen, vaan estää suurempi vääryys. Siksi oikeus tapahtuu usein ilman oikeudenkäyntiä. Bondin maailma on rakennettu ajatukselle, että rikos rikkoo tasapainon – ja Bond palauttaa sen.

Esimerkkinä vaikka “007 ja Kultasormi“- elokuva. Taloudellinen epätasapaino uhkaa maailman markkinoita, Bond palauttaa järjestyksen. Tämä on oikeutta, joka ei perustu lakiin, vaan järjestyksen palauttamiseen. Bondin maailma sanoo: Oikeus ei ole vain rikollisille – se koskee myös sankaria. Tästä esimerkkinä “007 ja lupa tappaa“, jossa Bond menettää työnsä, ja lupansa tappaa, koska toimii kohtuuttomasti lähtiessään kostamaan Felix Leiterin kohtaamaa tragediaa.

Yhteenvetona:

Pahan pysäyttäminen: Ei oikeussaleja, vaan toimintaa.

Tasapainon palauttaminen: Maailma palaa järjestykseen.

Seurausten kohtaaminen: Myös Bond joutuu oikeuden eteen – omalla tavallaan.

Harkinta, ei pelkkä väkivalta: Bond tekee valintoja, jotka osoittavat kohtuullisuutta.

Moraalinen, ei juridinen: Bondin maailma ei usko lakikirjan voimaan, vaan tekojen merkitykseen.

Oikeudenmukaisuuden suhteellisuus

Oikeudenmukaisuuden suhteellisuus on yksi James Bond -elokuvien hienovaraisimmista ja samalla kiehtovimmista teemoista. Bond-maailmassa ei ole yhtä ainoaa oikeudenmukaisuuden mittaa – vaan oikeus muuttuu tilanteen, näkökulman ja vallan mukaan. Tämä tekee Bondista erinomaisen alustan pohtia, miten suhteellista oikeudenmukaisuus voi olla, kun maailma ei ole mustavalkoinen.

Oikeudenmukaisuus riippuu siitä kuka katsoo: Bond uskoo operatiiviseen oikeuteen: paha pysäytetään hinnalla millä hyvänsä. M uskoo institutionaaliseen oikeuteen: valtion etu ja järjestys menevät yksilön edelle. Viholliset uskovat usein omaan oikeutukseensa: he kokevat olevansa järjestelmän uhreja tai korjaajia. Oikeudenmukaisuus ei ole absoluuttista – se on näkökulmasidonnaista.

Bond ei noudata yhtä moraalista sääntöä. Hänen oikeudenmukaisuutensa muuttuu tilanteen mukaan:

Jos panoksena on maailman turvallisuus, Bond toimii kovemmin.
Jos kyse on henkilökohtaisesta menetyksestä, oikeudenmukaisuus muuttuu kostoksi.
Jos vastassa on manipuloitu tai pakotettu ihminen, Bond osoittaa kohtuullisuutta

“Kun maailma ei riitä“: Elektra Kingin (Sophie Marceau) kohdalla Bond (Pierce Brosnan) epäröi, koska näkee hänessä uhrin ja rikollisen yhtä aikaa.

Yhteenvetona: Bond-elokuvat vihjaavat, että oikeudenmukaisuus voi olla vaarallista, jos se perustuu vääristyneeseen näkemykseen maailmasta.

Oikeus riippuu näkökulmasta: Bond, M, viholliset ja sivuhenkilöt näkevät oikeuden eri tavoin.

Oikeus riippuu tilanteesta: Bondin ratkaisut muuttuvat panosten ja tunteiden mukaan.

Oikeus riippuu vallasta: MI6:n oikeudenmukaisuus on valtion etuun sidottua.

Oikeus riippuu moraalisesta tulkinnasta: Viholliset pitävät itseään oikeuden toteuttajina.

Oikeus ei ole absoluuttista: Bond-elokuvat näyttävät, että oikeudenmukaisuus on aina suhteellista – ja juuri siksi niin inhimillistä.

Lisää 007-AIHEISIA ARTIKKELEITA täällä