007-matkakertomus: Florida (USA) 2019: Seven Mile Bridge ja saapuminen Key Westiin

Lukeaksesi Floridan 007-matkakertomuksemme päivästä yksi, klikkaa tästä

Päivän Bond kohteet:

Seven Mile Bridge

Casa Marina Key West

Maanantai 8. heinäkuuta:

Tietysti päivä alkoi jälleen brekkarilla. Tällä kertaa päätimme kokeilla Ocean Drivella sijaitsevaa News Café – ruokapaikkaa (800 Ocean Drive), josta saa aamupalaa ja snackeja. Mainion aamupalan jälkeen oli aika noutaa vuokra-automme Sixt – autovuokraamosta. Meidän täytyi hetki odottaa autoamme, joka oli sitten oikein kaunis Huyndai Elantra.

Kaikki näytti olevan kunnossa, mutta… heillä ei ollut antaa meille navigaattoria vaikka sellaisen olimme vuokranneet. Mitä ihmettä siis? Ratkaisuna meille tarjottiin, että voisimme hakea navin Sixtin Miami Downtownin toimistolta. No, okei, ei ongelmaa. Voimme kyllä hakea sieltä kun se oli meidän matkan varrella. Mutta kun lopulta löysimme toimiston puhelimen ja google mapsin avulla (siinäkään ei mitään ongelmaa) ei paikan päällä ollut lainkaan parkkipaikkoja vapaana. No, parkkeerasimme edessä olevaan ruutuun ja juoksimme toimistolle. Toimiston työntekijä sanoi meille: “Tässä navigaattorinne. Mukavaa matkaa. Moikka”. Minuutin ja 40 sekunnin päästä olimme takaisin autolla. Ja siellähän oli jo poliisi kirjoittamassa sakkolappua meille. Menimme hänen luokseen ja selitimme, että meidän piti vain hakea navigaattori toimistolta ja pysäköimme vain kahdeksi minuutiksi… Onneksi hän oli mukava ja antoi meille vain varoituksen ja antoi meidän mennä.

Eli ei muuta kuin uusi yritys kohti Key Westiä. Navigaattori päälle ja mitä ihmettä taas! Ohjeet tulivat navista vain espanjaksi! Nyt löysimme parkkipaikan jossa sai pysäköidä hetkeksi ja aloimme opiskella miten kielen saisi vaihdettua. Ei ole helppoa vaihtaa kieltä navista kun ohjeet tulevat espanjaksi… Kymmenen minuutin säätämisen jälkeen saimme kielen lopulta vaihdettua englanniksi. Nyt oli paljon helpompi kommunikoida navigaattorin kanssa kun kielenä oli englanti. Ja eikun taas matkaan. Ehkäpä olisi aika opiskella hieman espanjaa kuitenkin, niin kauniilta kieleltä se kyllä kuullosti 🙂

Saimmekin ajella noin tunnin ajan ilman suurempaa liikennettä, kunnes iski ensimmäinen kunnon ukkosmyrsky jonka täällä Jenkeissä näimme. Ja se sade… sitähän tuli kuin saavista kaatamalla. Kymmenen minuutin aikana satoi varmaan yhtä paljon kuin yhden kuukauden aikana Suomessa. Joten kun emme nähneet paljoa eteemme, päätimme pysähtyä ja syödä lounaan tässä kohdassa.

Pysähdyimme MammaMia Pizza-nimiseen italialaiseen ravintolaan Miamissa. Pirita söi Caesar salaatin, Juniori Agentti Matkaaja pastaa ja Mika Mamma Mia Heron, joka oli lämmin sub-leipä, sisältäen salamia, kinkkua, provolonea, salaattia, sipulia ja italialaista kastiketta.

Sateen jälkeen jatkoimme ajamista ja seuraava stoppi oli Seven Mile Bridge, joka on elokuvan “007 ja lupa tappaa” (1989) kuvauspaikka. Seven Mile Bridgeltä koko leffa alkaa. Bond (Timothy Dalton) on matkalla ystävänsä Felix Leiterin (David Hedison) häihin, kun rannikkovartioston helikopteri tulee heidän vierelleen ja pyytää heitä pysähtymään.

“Mikä ihme voisi olla tärkeämpää kuin hääpäiväsi? Bond ihmetteli. He ylittivät juuri Seven Mile Bridgeä, siltaa, joka liittyi osana siihen yli sadanviidenkymmenen kilometrin pituiseen merta halkovaan pikatiehen, joka kulki Miamista Floridan riuttasaaria alas Key Westiin, missä Felix Leiter työskenteli Yhdysvaltain huumeviraston agenttina. Runsaan kahden tunnin kuluttua hän seisoisi alttarilla kauniin Dellansa vieressä St. Paulin kirkossa Duval Streetillä, joka tunnettiin paremmin kapakoistaan ja ravintoloistaan kuin kirkostaan…”

John Gardner: “007 ja lupa tappaa” (1989)

Bond ja Leiter hyppäävät helikopteriin ja heidän ystävänsä Sharkey (Frank McRae) jää limousineen ja lähtee selittämään morsiamelle Della Churchilille (Priscilla Barnes), että Felix tulee kenties hieman myöhästymään häistä…

Otimme pikku breikin ja kävelimme Seven Mile Bridgen toisessa päässä, jonka jälkeen ajoimme sitten toiseen päähän. Valitettavasti sillalla oli jokin rakennustyö menossa, joten emme saaneet oikein hyviä kuvia paikasta johon helikopteri laskeutuu.

Myös kohtaus jossa Franz Sanchez (Robert Davi) pakenee auton pudotessa sillalta on kuvattu Seven Mile Bridgellä.

Olimmekin jo aika lähellä Key Westiä ja kirjauduimme sisään ensimmäiseen hotelliimme Key Westissä: Casa Marina Key West, joka on mainio hotelli, jossa Bond on kirjaversiossa “007 ja lupa tappaa” (1989). Kirjan on kirjoittanut John Gardner.

Majoitus: Casa Marina Key West (1500 Reynolds Street, Key West, Florida, USA)

Huonetyyppi: Kaksi parisänkyä, parveke, merinäköala

Hinta: 452,51 USD / 1 yö + 45 USD lomakeskusmaksu Hotels.comin kautta

Lomakeskusmaksuun sisältyy:

• Uima-altaan käyttöoikeus
• Kylpylän käyttöoikeus
• Pääsy rannalle
• Rantatuolit
• Rantapyyhkeet
• Kuntokeskuksen käyttöoikeus
• Kuntokeskuksen käyttöoikeus
• Yhteistyömajoitusliikkeen rantakerhon käyttöoikeus
• Yhteistyömajoitusliikkeen uima-altaan käyttöoikeus
• Yhteistyömajoitusliikkeen tilojen käyttöoikeus
• Läheisen kuntokeskuksen käyttöoikeus
• Business centerin / tietokoneen käyttöoikeus
• Internetyhteys
• Sanomalehti
• Puhelut
• Faksit
• Huoneessa oleva tallelokero
• Huoneessa oleva kahvi
• Huoneessa oleva pullovesi
• Siivouspalvelu
• Hintaan kuuluvat lisäpalvelut

“Matka Ballast Keyltä Garrison Bightiin kesti kaksi kertaa tavallista kauemmin. Steve ohjasi venettään pienen valonheittimen avulla pystyäkseen seuraamaan kapeana kiemurtelevaa kanaalia, joka oli merkitty punaisin lipuin. Lopulta he pääsivät perille. Poukaman rannassa oli pieni kapakka, mutta sen asukkaat koostuivat lähinnä kalastajista, jotka vähät välittivät siitä mitä joku toi rantaan Ballast Keyltä. Puolta tuntia myöhemmin Bond oli majoittunut uusittuun Casa Marinaan, jossa oli valtavankokoinen ilmava eteisaula kiillotettuine lattialankkuineen ja isoine pyörivine kattotuulettimineen. Hotellin historia oli sangen outo. Sen oli alun perin rakentanut legendaarisen maineen omaava mies nimeltä Henry Flagler, joka tunnettiin myös meren yli kulkevan rautatien rakennuttajana. Flagler valitsi hotellilleen yhden kaikkein kauneimmista sijaintikohteista. Casa Marina oli palmujen ja hienosti hoidettujen nurmikenttien ympäröimä hotelli County Beachin ja South Beachin välissä, mutta se paremmin kuin rautatiekään ei ollut Flaglerille mikään kultasuoni. Maailmansotien välisenä aikana se alkoi hiljalleen rappeutua ja Ison Kakkosen kestäessä se oli Yhdysvaltain laivaston käytössä palatakseen sittemmin yhteisomistukseen. Näin jatkui aina Kuuban kriisiin asti, jonka kestäessä hotelli oli armeijan käytössä ja jonka jälkeen se vajosi epätoivoiseen tilaan tullakseen jälleen uusituksi vuonna 1977.”

John Gardner: “007 ja lupa tappaa” (1989)

“Nyt tämä miellyttävä hotelli oli oikea rauhan satama Bondille, ja mikä parempaa, kukaan ei tiennyt hänen asuvan siellä. Hän oli purkanut tavaransa vain osittain ja jättänyt rahat koskemattomina matkalaukkuihinsa. Samalla hän oli vilkaissut salalokeroon, jonka Q-osasto oli rakentanut hänen salkkuunsa Istanbulin matkaa varten. Poistettuaan salkun välipohjan, joka oli suojattu läpivalaisulaitteiden katseilta, hän löysi varusteiden joukosta mm. automaattipistoolin koteloineen…”

John Gardner: “007 ja lupa tappaa” (1989)

Kävelimme tämän kauniin hotellin ympäristössä ja sen rannalla. Vietimme illan keskenämme hotellin mahtavalla uima-altaalla katsellen uskomatonta auringonlaskua.

Söimme myös illallisen meren äärellä juuri ennen sulkemisaikaa.

Voit lukea artikkelimme Casa Marina Key Westistä englanniksi täällä

Seuraavana päivänä vierailemme mm. Felix Leiterin talolla. Voit siirtyä seuraavaan päivään tästä

Lue lisää 007-MATKAKERTOMUKSIA täällä