Mieskuva James Bond-elokuvissa

Teksti 007 Travelers

Miesten ammatillisuus

Bond-elokuvissa korostuvat tietysti tiedustelupalvelun tehtävissä olevat ammatit, varsinkin kun puhutaan salaisessa palvelussa MI6:ssa työskentelevistä agenteista. Konnat taasen ovat usein joko niin rikkaita (esim. prinssi Kamal Khan (Louis Jourdan) elokuvassa “Octopussy-mustekala” (1983), ettei heillä ole varsinaista ammattia, ovat vieraan vallan tiedustelupalvelun leivissä tai muuten rikollisia, kuten huumeiden salakuljettaja Aristotle Kristatos (Julian Glover) elokuvassa “Erittäin salainen” (1981)

Elokuvassa “Elä ja anna toisten kuolla” (1973) tohtori Kananga (Yaphet Kotto) on tunnettu ja arvostettu YK-poliitikko, jolla on kuitenkin alter ego huumebaroni Mr. Big.

Kultaisen aseen omistava Francisco Scaramanga (Christopher Lee) on palkkatappaja, ilmeisesti paras maailmassa, ja hän veloittaa miljoona dollaria taposta.

Miehet taistelemassa

Bond-elokuvissa taistellaan yleensä aseilla. Kamppailulajien taitajia on nähty mm. elokuvissa “Elät vain kahdesti” (1967), “007 ja kultainen ase” (1974), “007 ja lupa tappaa” (1989) tai “Huominen ei koskaan kuole” (1997).

Perinteisimpiä nyrkkitappeluita Bond- leffoissa nähdään ainakin junissa (Bond (Sean Connery) ja SPECTRE-agentti Red Grant (Robert Shaw) elokuvassa “Salainen agentti 007 Istanbulissa“, 1963) tai Bondin (Roger Moore) taisto Jawsia (Richard Kiel) vastaan elokuvassa “007-rakastettuni” (1977). Ehkä pienimmässä tilassa nähtävä tappelu toteutetaan hississä Amsterdamissa Bondin (Sean Connery) ja salakuljettaja Peter Franksin (Joe Robinson) välillä elokuvassa “Timantit ovat ikuisia” (1971).

Ehkä kovanyrkkisin Bond-näyttelijä on George Lazenby, jonka ainoassa Bond-elokuvassa “Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa” (1969) tapellaan urakalla melkein alusta loppuun. Lazenby myös vakuutti elokuvan tuottajat koekuvauksissa tyrmäämällä stuntman Yuri Borienkon, joka myös näyttelee elokuvassa Blofeldin (Telly Savalas) apuria Gruntheria.

Miehet ja teknologia

Jotkut Bond-konnista hallitsevat hyvin teknologian ja ovat rakentaneet joukkotuhoaseita, kuten Hugo Drax (Michael Lonsdale) elokuvassa “Kuuraketti” (1979), joka on onnistunut rakentamaan avaruusaseman ja aikoo tuhota koko ihmiskunnan laukaisemalla 50 hermokaasua sisältävää kapselia maan ilmakehään. Auric Goldfinger (Gert Fröbe) aikoo saastuttaa Fort Knoxin kultavarannon Kentuckyssa, Yhdysvalloissa. Goldfingerin Operaatio Grand Slamin tarkoituksena on päästää Delta 9 – hermokaasua ilmaan, jolla hän aikoo tappaa Fort Knoxin henkilökunnan ja siinä ohessa läheisen kaupungin ihmiset. Lisäksi Goldfingerillä on ydinpommi, jonka hän aikoo räjäyttää Fort Knoxissa, jolloin sen kultavaranto muuttuisi radioaktiiviseksi ja saastuisi 58 vuodeksi ja Goldfingerin oman kullan arvo nousisi merkittävästi.

“Timantit ovat ikuisia” (1971)- elokuvassa Blofeld (Charles Gray) on onnistunut rakentamaan timanttilaseriin perustuvan avaruuskäyttöisen joukkotuhoaseen ja hän uhkaa tuhota Washington D.C.:n ja kiristää maailmaa ydinsodan uhalla.

Elokuvassa “007-Kuolema saa odottaa” (“Die Another Day“, 2002) Gustav Graves (Toby Stephens) eli eversti Moon on kehittänyt Icarus- satelliitin. Hänen tarkoituksenaan on tehdä reikä satelliitin tekemällä auringonvalolla Korean demilitarisoituun vyöhykkeeseen, jolloin Pohjois-Korean joukot voisivat hyökätä Etelä-Koreaan ja lyödä niin Yhdistyneiden kansakuntien kuin Etelä-Korean joukotkin ja yhdistää koko niemimaan Korean demokraattisen kansantasavallan lipun alle.

“007 No Time to Die” (2021) elokuvassa MI6:n tiedemies Valdo Obruchev (David Dencik) on M:n (Ralph Fiennes) suostumuksella kehittänyt Heracles- projektin, bioaseen, joka sisältää nanobotteja, jotka tarttuvat viruksenkaltaisesti kosketuksessa ja jotka on koodattu yksilön DNA:han tehden siitä tappavan kohteelle ja hänen omaisilleen, mutta harmittoman muille.

Miehet ja fiktio

Monet Bond-elokuvan juonista menevät toki pitkälle fiktion puolelle ja jotkut Bond-konnista ovat yliluonnollisen voimakkaita ja ovat sen takia jo fiktiota. Ensimmäisenä esimerkkinä on Auric Goldfingerin (Gert Fröbe) apuri Odd Job (Harold Sakata) elokuvassa “007 ja Kultasormi” vuodelta 1964, jossa hän puristaa mm. golfpallon rusinaksi kämmenellään. Roger Mooren elokuvissa moni konna on voimiltaan enemmän tai vähemmän yliampuva. Jaws (Richard Kiel) ehkä parhaimpana esimerkkinä. Mies, joka pystyy rautahampaillaan puremaan poikki vaijereita ja käyttää hampaitaan myös tappovälineinä. “Erittäin salaisen” (1981) itäsaksalainen ampumahiihtomestari Erich Kriegler (John Wyman) tai “Octopussy-mustekala” (1983)- elokuvan Gobinda (Kabir Bedi) osoittavat myös ajoittain kykenevänsä varsin fiktiivisiltä kuulostaviin tekoihin. Kriegler heittelee moottoripyörää ja Gobinda puristelee noppakuulat jauhoiksi käsiensä välissä, hieman Odd Jobin tapaan.

Miehet ja ulkonäkö

James Bond itse on tietysti ulkonäöltään komea ja kaikin puolin tyylikäs. Bond-konnille olennaista on se, että usealla heistä on jokin fyysinen vamma, esimerkkeinä vamma käsissä, kuten Tohtori Julius No (Joseph Wiseman), 1962), Tee Hee (Julius Harris) leffasta “Elä ja anna toisten kuolla” (1973), jolta krokotiili on vienyt käden tai Karl Stromberg (Curd Jürgens) elokuvassa “007-rakastettuni“, 1977), vamma kasvoissa (arpi Blofeldilla (Donald Pleasence) elokuvassa “Elät vain kahdesti” tai silmävamma Emilio Largolla (Adolfo Celi) “Pallosalamassa“, 1965), lyhytkasvuisuus: Nick Nack (Hervé Villechaize) elokuvassa “007 ja kultainen ase” (1974) tai pituus on normaali-ihmistä pidempi (Jaws (Richard Kiel): “007-rakastettuni“, 1977 ja “Kuuraketti“, 1979).

Toisaalta jotkut konnista ovat tavallaan kuin Bondin peilikuvia, komeita, mutta ovat kääntyneet syystä tai toisesta “pimeälle puolelle”. Francisco Scaramanga (Christopher Lee) toteaa elokuvassa “007 ja kultainen ase” (1974).

Scaramanga: At a million dollars a contract I can afford to, Mr Bond. You work for peanuts, a hearty well done from her Majesty the Queen and a pittance of a pension. Apart from that we are the same. To us, Mr. Bond, we are the best.
Bond: There’s a useful four letter word… and you’re full of it.

Miesten homo- ja biseksuaalisuus

Ensimmäinen puhdas “homopariskunta” nähtiin vuoden 1971 Bond-elokuvassa “Timantit ovat ikuisia“, jossa Mr. Wint (Bruce Glover) ja Mr. Kidd (Putter Smith) yrittävät saada Bondin (Sean Connery) satimeen monin eri keinoin.

“007 Skyfall” (2012) -elokuvassa on homoväritteinen kohtaus Bondin (Daniel Craig) ja konna Raoul Silvan (Javier Bardem) välillä. Bond on sidottuna tuoliin ja Silva koskettaa hyväillen Bondin rintaa ja reisiä, sanoen “Yrität nyt muistaa harjoitustasi, mitkä säännöt koskevat tätä? No, ensimmäinen kerta kaikessa”, johon Bond vastaa: “Mikä saa sinut luulemaan, että tämä on ensimmäinen kertani”

Toksinen maskuliinisuus

Toksinen maskuliinisuus tarkoittaa maskuliinisina pidettyjä piirteitä, jotka ovat miehille ja heidän lähipiirilleen haitallisia. Näitä ovat monet hallitsevuuteen, kovuuteen, aggressioon, tunteettomuuteen ja syrjintään liittyvät piirteet. (Wikipedia).

Bond-elokuvissa varsinkin 60-luvulla on Sean Conneryn tulkitsemassa Bondin hahmossa nähtävissä selvästi toksisen maskuliinisuuden piirteitä. Osittain nämä juontavat juurensa Ian Flemingin romaaneihin, joissa on nähtävissä erityisesti syrjintää tummaihoisia kohtaan (Flemingin toinen Bond-romaani “Elä ja anna toisten kuolla” (1954), josta heijastumia on nähtävissä ensimmäisessä Bond-elokuvassa “Salainen agentti 007 ja tohtori No” (1962). Myös Bondin suhtautuminen naisiin on tunteetonta ja hallitsevaa erityisesti 60-luvun Bond-elokuvissa.

Maskuliinisuuden moniulotteinen kudelma Bond-elokuvissa

Bond-elokuvat tarjoavat poikkeuksellisen katsauksen miehen rooliin populaarikulttuurissa – MI6-agentin, konnan, soturin ja teknologian hallitsijan muodossa. Ne rakentavat miehisyyden myyttistä ideaalia, mutta samalla paljastavat sen säröjä: haavoittuvuutta, psykologista painetta ja valtarakenteiden syövyttävää vaikutusta.

Vaikka elokuvat usein romantisoivat kontrollia, fyysistä ylivoimaa ja ulkoista komeutta, ne myös vihjailevat seksuaalisuuden moninaisuuteen ja haastavat toksisen maskuliinisuuden rajat. Konnat eivät ole vain esteitä, vaan peilejä, jotka heijastavat Bondin omaa identiteettiä – toisinaan rikkinäistä, toisinaan käännettyä.

Kaiken glamourin ja toimintaviihteen takana Bond-elokuvat ovat pohdintoja mieheydestä: mitä tarkoittaa olla mies vaaran edessä, halun hetkellä, vallan äärellä. Ne eivät anna yksiselitteisiä vastauksia – mutta pakottavat kysymään.

Lisää MUITA 007-AIHEISIA UUTISIA täällä