007-Matkakertomus: Pariisi (RANSKA) 2013, päivä 2/7: Eiffel-torni & Louvre

May 6, 2014 0 By 007 Travelers

Jos kaikki kuvat eivät näy lue matkakertomus kuvineen tästä:
007 TRAVELERS: 007-Matkakertomus: Pariisi (RANSKA) 2013, päivä 2/7: Eiffel-torni & Louvre

Lukeaksesi tätä 007-matkakertomusta ensimmäisestä päivästä alkaen, klikkaa tästäSunnuntai 13.10.2013

Aamupalalle menimme lähistöllä olevaan Cafe Pizzeria Forestaan, jossa sai British breakfastin.

Mika

Aamiaisen jälkeen uloskirjauduimme hotellista, ja veimme laukut seuraavaan hotelliimme, lähellä olevaan Mercure Paris Terminus Nordiin. (12 Boulevard de Denain, 129,00 EUR / 1 yö, ei sisältänyt aamupaloja, varattu booking.comin kautta) Saimme huoneen 6. kerroksesta, nro 633. Upea parivuode ja lisävuode. Huone oli oikein hieno muutenkin. 007 majoittuu täällä Ian Flemingin novellikokoelman “Erittäin salainen” tarinassa “Saalis näkyvissä” ja syö Terminus Nordin ravintolassa John Gardnerin kirjassa “Kuolema on ikuinen, James Bond”.

“Pariisissa
Bond suosi poikkeuksetta samoja paikkoja. Hän asui Terminus Nordissa, sillä hän piti asemahotelleista ja tämä oli
niistä vähiten pramea ja huomaamattomin.”

Ian Fleming: “Saalis näkyvissä”

“Euroopan rautatieasemista Bond rakasti eniten Gare du Nordia. Hänellä oli
erityismuistoja siitä. Se oli myös kävelymatkan päässä yhdestä hänen
suosikkiravintoloistaan Pariisissa: Terminus
Nordista.

Suurten rautateiden
pääteasemien varjossa kiehnaavia bistroja ja ravintoloita on tavallisesti syytä
välttää. Niiden asiakaspiiri koostuu väistämättä muuttolinnuista, asemalle
tulevista ja sieltä lähtevistä ihmisistä. Siitä taas seuraa, että palvelu on
parhaimmillaan innotonta, pahimmillaan hutiloivaa, ruoka ainoastaan välttävää.
Onneksi aivan vastapäätä Gare du Nordia
sijaitseva Terminus Nord on
arvossa pidetty poikkeus. Sen palvelu on moitteetonta ja ruoka houkuttelee
herkkusuita, jotka eivät ole vain läpikulkumatkalla Ranskan pääkaupungissa tai
käyttämässä asemaa.”

John Gardner: “Kuolema on ikuinen, James Bond”

Metroliikenne oli aika toimivaa, kun sen ensin ymmärsi. Kertalipun hinta on 1,70 euroa/hlö. Matkustimme metrolla lähelle Eiffel-tornia.

Mika & Pirita

Kuvasimme SPECTREn päämajan Sean Conneryn elokuvasta “Pallosalama”

Emilio Largo (Adolfo Celi) SPECTREn päämajan edessä elokuvassa “Pallosalama”
Photo © EON, United Artists, Danjaq LLC

ja kohdan Roger Mooren Bond-leffasta “007 ja kuoleman katse”, jossa Bond nappaa Renault-taksin Eiffel-tornin juurelta ja ajaa rappusia alas.

Bond käyttää oikotietä elokuvassa “007 ja kuoleman katse”
Photo © EON, United Artists, Danjaq LLC

Meillä oli ennakkoon varatut liput (3 henkilöltä yhteensä 120 euroa) ja aika Eiffel-tornille 12.30, ja paikalla piti olla varttia ennen. Oli hyvä, että olimme reilusti etuajassa, koska Pariisissa oli juuri meneillään 20 km:n juoksu, ja tapahtuma ruuhkautti Eiffel-tornin ympäristön. Tytär sai kisamitalin joltain ystävälliseltä kilpailijalta.

Jouduimme kiertämään melkein koko korttelin päästäksemme Eiffel-tornille, vaikka vain suojatie olisi ollut välissä. Juuri siinä kohdassa oli juoksun maaliintulo, joten ei voinut muutakaan. Ihmettelimme paikalla olleita aseistettuja sotilaita rynnäkkökivääreineen, mutta arvelimme sen liittyvän juoksukilpailun turvallisuuteen. Myöhemmin saimme kuulla, että Eiffel-torni oli samana aamuna evakuoitu uhkaussoiton takia.

Me odotimme voucherien kanssa yhteyshenkilöä tornin eteläisen jalan luona, ja meille pidettiin lyhyt esitelmä miten homma toimii, ja meitä varoitettiin taskuvarkaista. Pääsimme jonojen ohi kätevästi lipuillamme, ja kun laukut oli läpivalaistu ja metallinpaljastimen läpi kävelty, siirryimme hissiin, joka vei meidät suoraan toiseen kerrokseen. Siellä ostimme tuliaisia matkamuistomyymälästä ja kuvasimme maisemia.

Tiesitkö:

Juuri ennen kuin stunttihypyn Eiffel-tornista piti tapahtua, kaksi jännitystä hakevaa henkilöä teki luvattoman hypyn Pariisin tunnetuimmasta maamerkistä. Se on jo kauan tarjonnut jännitystä ihmisille jotka haluavat hypätä kuuluisalta rakennukselta ilman lupaa. Ensimmäinen elokuvan hypyistä oli niin onnistunut, että toinen hyppy peruttiin enempien riskien poistamiseksi, sekä kustannusten ja ajan säästämiseksi. Kuitenkin, kuten Inside “A View to a Kill” (2000) -ohjelmassa mainittiin, kaksi kuvausryhmän jäsentä, mukaan lukien Don “Tweet” Caltvedt, väitetysti menivät tekemään luvattoman hypyn, koska olivat ilmeisesti niin pettyneitä siitä, etteivät saaneet hypätä Eiffel-tornista. Luvaton stunttihyppy maksoi heille heidän työpaikkansa, koska he olivat vaarantaneet elokuvan loppuun kuvaamisen Ranskan pääkaupungissa.

Kuva Duran Duran:n musiikkivideosta “A View to a Kill”

Sitten siirryimme taas hissille, ja matkustimme Eiffel-tornin huipulle, josta avautui hulppeat näkymät, joita kelpasi valokuvata. Onneksi jonotus huipulle vievään hissiin tuulessa ja kylmässä oli sen arvoista!

Eiffel-tornin yhteydessä on ravintola Jules Verne, mutta sinne olisi tarvittu pöytävaraus. Me suuntasimme Louvren lähistöllä olevaan ravintolaan Cafe Des Beaux Arts, jossa oli maistuvia Parisienne-juustoleipiä. Samannimisellä ravintolalla (nykyinen nimi Alcatraz) on Bond-kytkös. Bond syö siellä päivällistä John Pearsonin kirjassa “James Bond, superagentin hurja elämä”.

“Eräänä
yönä he olivat syömässä päivällistä
täpötäydessä Restaurant des Beaux Artsissa ja kuulivat juopuneen
amerikkalaisen huutavan: ”Täällä on
suloinen Marthe ja hänen englantilainen puudelinsa.” Huutaja oli tunnettu
rettelöitsijä Sailor Hendrix. Bond iski häntä hyvin lujaa silmien väliin ja
painoi sitten hänen päänsä sipulikeittoon.”

John Pearson: “James Bond, superagentin hurja elämä”

Kiirehdimme Louvrelle, kuvasimme pyramidit.

Pirita

Sisällä museossa menimme Denon-siipeen, jossa oli kaikkien tuntema maalaus Mona Lisa.

Mona Lisan hymy

Kamera räpsyi myös Sully-siivessä, kun kuvasimme Milon Venus –patsasta (Venus de Milo). Olimme liikkeellä niin lähellä sulkemisaikaa, ettei henkilökunta edes leimannut lippujamme.

Milon Venus

“Kerran
hän oli kulkenut Riemukaaren alta
edelleen Louvreen, missä hän oli johdattanut heidät surumieliseen tanssiin
halki useiden kerrosten ja salien. Hän oli jopa tappanut kaksi SMERSH:in
teloitusosaston jäsentä: keskellä
pohjakerroksen egyptiläisiä esineitä.”

John Gardner: “Kuolema on ikuinen, James Bond”

“Louvren näyttävän I.M. Pei pyramidin sisäänkäynti ei koskaan lakannut tekemästä vaikutusta Bondiin. Lasista ja teräsputkesta tehtyä pyramidia ympäröi 1200-luvulla perustetut rakennelmat. Pyramidin nurinkurisella luonteella on kriitikkonsa, mutta juuri se on vaikuttavinta siinä.”

Raymond Benson: “Never Dream of Dying”

Illan hämärtyessä menimme viimeiselle vuorolle BatoBus – jokilaivaristeilylle. Se oli Hop on, Hop Off- tyyppinen, mutta me menimme yhtä vaille koko kierroksen. Hintaa risteilylle tuli aikuiset a´ 15 euroa / lapset 7 euroa.

Matka huipentui Eiffel-tornin edustalle, torniin sytytettiin välkkyvät valot, jotka tasaantuivat normaaleiksi valoiksi. Saimme upeita valokuvia!

Menimme illalliselle hotellin omaan ravintolaan Terminus Nordilla. Ruoka ja juoma maittoi, tosin tytär nukahti pöytään.

“Bond tilasi
Martinin antamatta tavanomaisia ohjeitaan. Terminus Nordin saattoi luottaa pystyvän laatimaan hyväksyttävän
kopion siitä mitä hän piti täydellisenä martinina, omituisuus jota cocktailin
tekotaiteen suuret mestarit eivät ehkä jakaneet.

Kadunvieripöydästään
Bondilla oli erinomainen näköala aseman julkisivuun, ja ruokalistaa tutkiessaan
hän piti silmällä myös merkkejä tavasta, jolla Harry Spraker teki työtään.”

John Gardner: “Kuolema on ikuinen, James Bond”

Tämä 007 -matkakertomus jatkuu täällä

Katso englanninkielinen lista 007 LOCATIONS (visited), poislukien 007 HOTELS (visited) ja 007 RESTAURANTS (visited), joilla on omat osiot. Klikkaa linkkejä.