007-Matkakertomus: Lontoo (UK) 2010

August 10, 2013 0 By 007 Travelers

LONTOO 9.-13.11.2010

Piritan ja Mikan kahden hengen omatoimimatka.

Lentoyhtiö:
Blue1, lennot Helsinki-Lontoo-Helsinki 117 € / henkilö. (Alennettu hinta lentopisteillä.)
Lentoaika: 3h 10 min / 2h 50 min.
Hotelli:
Hotel Carlton, 90 Belgrave Road, Lontoo
296,00 £ / 4 yötä, sisältää aamiaisen. Varattu booking.com:n kautta.

Pirita & Mika Heathrow:n lentokentällä

“London calling!”

(Tiesitkö: The Clash:n kappale “London Calling” kuuluu Pierce Brosnanin elokuvassa “Kuolema saa odottaa” kun Bond saapuu Lontooseen.

British Airwaysin lennolla Lontooseen nähdään lentoemäntänä lyhyessä roolissa Deborah Moore, entisen James Bond näyttelijän Roger Mooren tytär.

Vastavuoroisesti Roger Mooren elokuvassa “Erittäin salainen” nähdään Pierce Brosnanin edesmennyt vaimo Cassandra Harris, jonka roolihahmo on kreivitär Lisl Von Schlaf. Kuvausten aikana Kreikassa vaimonsa mukana ollut Pierce Brosnan teki ulkonäöllään vaikutuksen Bond – tuottajiin, jotka jo silloin harkitsivat häntä tulevaksi James Bondiksi, joskin häntä ennen rooliin ehti Timothy Dalton.

Lisäksi Sean Conneryn poika Jason Connery näyttelee James Bondin luojaa Ian Flemingiä elokuvassa “Spymaker – Ian Flemingin salattu elämä“.)

Tiistai 9.11.2010

Heathrowin kentältä (Bond lähtee kirjoissa täältä usein maailmalle / tai saapuu jostain, mm. Ian Flemingin”Timantit ovat ikuisia”) otettiin National Expressin bussi Lontoon keskustaan, matka kesti n. 40 minuuttia ja maksoi 5£ / hlö. Bussi saapui Victorian asemalle, jossa hetki ihmeteltiin minne päin niitä matkalaukkuja aletaan raahaamaan. Löydettiin 90 Belgrave Road, jossa cityhotellimme Carlton olikin.

Olimme menossa kirjautumaan sisään, minirespan edustalla hengaili nuori mies. Pian kävi selväksi, että hän on respatyyppi, mutta oli vahingossa lukinnut itsensä ulkopuolelle. 😀 Mistä lie ikkunasta sitten pujahtikaan sisälle, mutta jostain hän ilmestyi kirjaamaan meidät hotelliin sisään. (Sama tyyppi teki kolmen vrk:n työputken, tai sitten hänellä oli identtisiä veljiä.) Majoitus piti maksaa etukäteen, ennen kuin hotelliin edes pääsi, siis ei netissä vaan siinä paikan päällä. Saatiin avain, ja kuultiin, että huoneemme on kolmannessa kerroksessa, eikä hissiä ole. Siinä sitten raahattiin laukut. Lopulta päästiin huoneeseen nro 212, jätettiin kamat sinne ja lähdettiin takaisin ulos tutkimaan ympäristöä. Avaimet piti jättää respaan joka kerran hotellista poistuessa. Haettiin iltapalaa jostain pikkuputiikista ja palattiin hotellille, Lontoossa oli jo niin pimeätä, että paras oli jatkaa tutustumista seuraavana päivänä, ja matkaväsymyskin painoi.

Suihkun kanssa meni vielä aikaa säätäessä lämmin- ja kylmävesihanoista vesi sopivaksi. Vessa- ja suihkutila oli niin pieni, että hyvä kun mahtui kääntymään, mutta eipä me tultukaan Lontooseen sen takia, että huoneessa notkuttaisiin, vaan oltiin oikeastaan vaan yöt kämpillä. Huoneessa oli mm. adaptori valmiina, mutta onneksi oltiin otettu Suomesta oma mukaan, kun hotellin adaptori oli löysähkö, eikä saanut kosketusta koko ajan.

Keskiviikko 10.11.2010

Aamupala kuului huoneen hintaan (74£/yö/huone), ja oli ilmoitettu olevan klo. 8.00.-9.00. Mentiin alakerran ruokailutilaan, jossa oli muutama pöytä. Ikkunan tiivisteet oli mitä oli, ja takkia olisi tarvinnut melkeinpä. Odoteltiin henkilökuntaa, mutta koska ei tullut ajoissa, paahdettiin itse leivät, ja laitettiin murot kuppiin. Vasta kun aamupalatyyppi tuli paikalle, saatiin mehua, maitoa ja keitettyä vettä. Oma operaatio oli kahvin sekoitus kuumaan veteen, tuli niin outoa sötkötystä, että Pirita joka juo normaalisti kahvinsa mustana, joutui lantraamaan maidolla ja sokerilla, ennen kuin oppi päivien kuluessa säätämään mittasuhteet edes lähelle juomakelpoista. Aamupalatyyppi pyyhki vuotavaa nenäänsä käteensä, ja käsitteli sen jälkeen paahtoleipiä, joten kiire oli ehtiä ennen häntä laittamaan leivät paahtumaan. Leikkeleistä tai muista ei ollut tietoakaan. Jogurttia sen sijaan oli tarjolla kahta erilaista. Aamupalatyyppi hoiti myös huoneiden siivouksen.

Käveltiin Pimlicon metroasemalle (“MIND THE GAP!”), joka oli kenties hieman lähempänä kuin Victorian asema. Hetki meni selvitellessä, otetaanko käyttöön Oyster -matkakortti vai mikä, mutta metrovirkailija suositteli kuitenkin päivälippua, joka käy myös busseissa. Se maksoi 5,60£/hlö, (Off peak = ruuhka-ajan ulkopuolella) piti laittaa lukijaan mennessä ja tullessa. Metrolinjoja oli tietysti monia, mutta opasteet ja kartat olivat hyviä. Mentiin Green Parkin asemalle, josta oli lyhyt matka puiston läpi Buckinhamin palatsille. (Näkyy elokuvassa ”Kuolema saa odottaa”.)

Buckinhamin palatsi

Gustav Graves laskeutuu laskuvarjolla elokuvassa “Kuolema saa odottaa“.
photo © EON, United Artists, Danjaq LLC

Kuvasimme Canada Gaten.

Canada Gate

photo © EON, United Artists, Danjaq LLC

Palatsin takapihalle laskeutui sotilashelikopteri, siitä saatiin videokuvaa. Päivä oli aurinkoinen ja käveltiin aika paljon (koko aikana ehkä 20 km), Hard Rock Cafe ja Rock Shop olivat kätevästi vierekkäin.

Sieltä jatkettiin Old Bond Streetille sekä New Bond Streetille, (Mayfair) jossa on Sotheby´s. (Roger Mooren “Octopussy – Mustekala” -leffassa katu näkyy, kun Bond tulee ulos Sothebys:stä.)

(Tiesitkö: Kirjassa “Mustekala” Mr. Snowman muistuttaa Bondia käymään sisään Sotheby’s:n huutokauppaan St George Streetin puolelta. Elokuvassa James Bond poistuu New Bond Streetille. Huutokaupan pääsali nähdään myös elokuvassa, joskin se on uudelleenluotu Pinewood Studioilla.)

James Bond tulossa New Bond Streetille
photo © EON, United Artists, Danjaq LLC

Sitten käveltiin Piccadilly Circukselle,

ja mentiin syömään Planet Hollywoodiin, jossa on Bond-kabinetti. Saimme luvan käydä siellä, vaikka se oli suljettu. Siellä oli paljon leffasälää mm. Sean Conneryn elokuvasta ”Elät vain kahdesti” ja Roger Mooren elokuvista ”007 ja kuoleman katse” ja ”Erittäin salainen”.

Sitten menimme Trocadero -ostarille, jossa oli Funland, siellä olisi voinut pelata melkein mitä peliä vaan, mutta kävimme vain yhteisvalokuvassa, teetimme itsestämme etsintäkuulutuksen villin lännen tapaan….. 😀

Tämän jälkeen lähdimme metrolla Westminster Bridgelle,

(Tiesitkö: Westminsterin lähettyvillä on myös ”Church´s English Shoes”, joka on hankkinut kengät Bondille, esim. Pierce Brosnanin elokuviin “007 ja kultainen silmä” ja “Huominen ei koskaan kuole” (Chetwynd-kengät) ja “Kun maailma ei riitä”. (Presleys-kengät.))

Westminster Bridgellä on mm. Big Ben. (Näkyy ”Kuolema saa odottaa” –leffassa.)

Liikenne oli aivan tukossa, kun opiskelijoilla oli mielenosoitus lukukausimaksuja vastaan. Kolme helikopteria lensi Thamesin joen yllä tarkkailemassa tilannetta. Jotkut rähinöivät väkivaltaisesti, joku heitti katolta vaahtosammuttimen poliisin niskaan, ym. huliganisimia, ja tapaus uutisoitiin niin Englannissa kuin Suomessakin asti.

Sillan lähettyvillä on “yhden kerran Bond” George Lazenby poseerannut pistooli kädessä. (James Bond ”Big Ben” – kuvauspaikka, PR-kuvia elokuvasta ”Hänen Majesteettinsa salaisessa palveluksessa”.)

Samassa päässä Westminsterin siltaa, mutta toisella puolella tietä on myös salainen sisäänkäynti Vauxhall Crossin metroasemalle, jossa Bond tapaa M:n elokuvassa “Kuolema saa odottaa“.

(Tiesitkö: Kun Bond menee huomaamattomasti pienestä ovesta saapuakseen Lontoon metroverkoston hylätylle Vauxhall Crossin asemalle, jossa hän ja M tapaavat, ei kyseistä asemaa ole oikeasti olemassa. Todellisuudessa ovi johtaa metron huoltotunneliin.)

photo © EON, United Artists, Danjaq LLC

Aurinko ei ollut ehtinyt vielä laskea, kerkesimme hyvin jättimaailmanpyörään, London Eye on valtava Lontoon yläpuolelle nouseva laite, jossa ollaan läpinäkyvissä isoissa ”kapseleissa”, yhteen mahtuu helposti kymmenkunta ihmistä. Kyytiin pitää nousta laitteen ollessa liikkeellä, ja pitää varoa putoamasta Thames-jokeen. Kierroksen (n. 30 min.) jälkeen samalla lipulla pääsi London Eye –aiheiseen minielokuvaan.

Torstai 11.11.2010

Ulkona tuulista ja sateista. Lähdettiin heti aamusta Madame Tussaudsin vahakabinettiin, (Marylebone Road) kuvattiin hahmoja, joista mainittakoon tässä yhteydessä Sean Connery ja Bond-pomo Judi Dench sekä brittiläinen businessguru ja sijoittaja Richard Branson, jolla on pieni cameo-rooli Daniel Craigin elokuvassa “Casino Royale” (2006).

Sir Sean Connery ja Mika

Dame Judi Dench:in kanssa

Ja Sir Richard Branson

Kesken kierroksen tuli 2 minuutin hiljaisuus, tämä liittyi ilmeisesti Brittien sotilaisiin ulkomailla. Kun hahmot (osiot: A-list Party, Warhol´s Women, Premiere Night, Sports Zone, A Royal Appointment, Culture, Music Megastars ym.) oli kierretty, saavuttiin ”Scream” –kauhukäytävälle, jossa oli pimeätä, ja elävät näyttelijät lymyilivät vankityrmissä katsellen meitä kameroistaan, hyökkäsivät kimppuumme (varsinkin vasemmalta puolelta, tiedoksi) säikyttelemään meitä. Kyllä pelotti! “Abandon all hope All ye who enter here!”, niin siellä sanottiin jo alussa…..hyytävää. Vapisevin polvin päästiin ulos, jossa viimeisenä kauhuna rakkikoirat räksyttivät, onneksi niitä ei näkynyt.

Lewis Hamilton ja Pirita @ Sports Zone

Sieltä suoraan ”Lontoon taksin” kyytiin, (vastaava kuin Linnanmäen Safari), ajelun nimi on ”Spirit of London”, siinä käydään läpi Englannin historiaa. Kierroksen lopuksi automaatti nappaa valokuvan, jonka saa ostaa, yhdistelmäpaketissa saa myös magneetin ja avaimenperän. Otettiin koko setti. Lopuksi pääsi 4D-elokuvaan, jossa oli Lontoossa, lähinnä Buckinhamin palatsin edustalla tapahtuva Super Heroes –actionpätkä. Penkit tärisivät, vettä roiskui, jaloissa vilisti ja niskaan tuuli, mutta kaiken huippu oli nahkapenkistä selän takaa työntyvä kohouma, joka yllätti koko salillisen, kun elokuvassa oli kohta, jossa terävää tulee kohti tai sivallettiin. Huikeata!

Nälkä tuosta parin tunnin Madame Tussauds-kierroksesta tuli, joten suunnattiin Maryleboneen etsimään Campana-ravintolaa (John Gardnerin “Koston hetki, James Bond” –kirjassa 007 käy siellä illallisella), mutta se on nykyään nimellä Strada. Hyvää pizzaa ja punkkua.

“Syötyään illallista pienessä italialaisessa ravintolassa – Campanassa Marylebone High Streetillä – he menivät Quuttaren asuntoon, jossa rakastelivat hämmentävän villisti, ikään kuin heidän yhteinen aikansa olisi ollut vähissä”

John Gardner: “Koston hetki, James Bond”

Sitten lähdettiin hengailemaan Oxford Streetille, ja löydettiin sattumalta Disney Store, jossa paloi rahaa, kaikkea ihanaa lapsille! Kahviteltiin McDonaldsissa, kuten useana muunakin päivänä, parempaa kahvia sieltä sai kuin hotellimme aamiaishuoneesta. Jaksoimme vielä päivän päätteeksi mennä British Museumiin, joka oli varmaan ainoa kohde, jonne ei ollut sisäänpääsymaksua. Valtava paikka, jota ei jaksettu kiertää kokonaan, mutta Amerikan aarteet nähtiin ja paljon muutakin.

Herculeksen marmoripatsas @ British Museum

Perjantai 12.11.2010

Hotellin aamupala ei huvittanut, vaan lähdimme taas Victoriaan, jossa kävelymatkan päässä on Regency Cafe. (Nähtävissä Daniel Craigin leffassa “Layer Cake – diilerin käsikirja“.) Aamupalaan kuului kahvi, pari paahtoleipää, makkara, paistettua kananmunaa, papuja ja pekonia. Kun annokset olivat valmiina, huusi normaalinnäköinen ja –kokoinen nainen hyvin miesmäisellä äänellä niin että paikka raikui. Itse asiassa hänen äänensä kuului vielä Regency Streetin puoleen väliin, kun poistuimme paikalta. Aamiainen oli täyttävä, maksoi 5,50£.

Lähdimme mahat täynnä kohti Thamesin rantaa, jossa kuvailtiin ja ylitettiin Vauxhallin silta (“Kun maailma ei riitä”, “Skyfall”.)

photo © EON, United Artists, Danjaq LLC

Vauxhall Bridge

Kuvattiin MI6-päämajaa, jonne oli todellakin pääsy kielletty, paikka on nimittäin oikeastikin Salaisen palvelun päämaja.

Sieltä lähdettiin St. Pancrasin asemalle, kuvaamaan raidetta 5, jossa “007 ja kultainen silmä” -leffaa on kuvattu. Raiteella 4 on kuvattu Harry Potteria. (Lontoossa olisi ollut 12.11.2010 Harry Potterin uuden leffan ensi-ilta, päätähdet paikalla kadun varrella, mutta ei jaksettu lähteä kirkuvan ihmismassan lähellekään.)

Sitten hengailemaan Hyde Parkiin, ja Kensington Gardensiin, jossa on Peter Pan –patsas, ja Diana Memorial Walk. Reitin varrella on Diana Memorial – suihkulähde, Diana Memorial – leikkipuisto ja 90 muistolaattaa. Hyde Parkiin oli alettu juuri pystyttää Winter Wonderlandia, se olisi ollut hienoa nähdä valmiina.

Peter Pan – patsas

Diana, Princess of Wales Memorial Walk marker

Seuraava kohde oli Bayswaterissa, Cathedral of St Sophia, jossa on kuvattu “007 ja kultainen silmä” -leffaa. Sisälle ei päästy, mutta kuvattiin ulkoapäin, ja tutkittiin muutenkin Moscow Roadia ja sen ympäristöä.

Cathedral of St Sophia @ Moscow Road

Ajeltiin myös 2-kerroksisilla busseilla, mutta ruuhka-aikaan kävellen pääsee nopeammin. Knightsbridgeen mentiin kuitenkin metrolla, käytiin Harrodsilla shoppailemassa tuliaisia itsellemme ja muille. Valtava rakennus, jossa oli kuvauskielto. Kirjoitettiin Dianan ja Dodin muistokirjaankin.

(Tiesitkö: Harrods on mainittu Timothy Daltonin elokuvassa “007 vaaran vyöhykkeellä“.
Bond ostaa Harrodsilta gourmetruokaa kenraali Georgi Koskoville, joka on Blaydenin turvatalossa. Piknik – korin sisältö on: Bollinger RD – shampanjaa, kaviaaria ja hanhenmaksaa. Vastaavanlainen setti on Bondilla salkussaan Shrublandsin terveysklinikalla Sean Conneryn elokuvassa “Älä kieltäydy kahdesti”.)

Kohokohta oli kuitenkin luksus -iltapäivätee The Ritzissä Piccadillylla, jonne saavuimme hienoissa vaatteissa, jotka olimme vaihtaneet hotellillamme. Ritziin on vähintään 12 viikon jonot, ja viikonloppuisin vielä pitemmät. Oltiin jo Suomessa varattu netin kautta, saatiin ilmeisesti joku peruutuspaikka. Ritz (Ian Flemingin “Timantit ovat ikuisia” ja ”James Bond ja kultainen ase” –kirjat) on hienostelupaikka, jossa kaikki on prameata. (Iltapäiväteen hinta 40£/hlö.) Miestarjoilijat saattoivat pöytään, asettivat meille tuolit. Lautasliinakin laitettiin syliin. Kas kun ei suuta pyyhitty. Tee-menu oli kattava, oma pannu tuli pöytään molemmille, sekä 3-kerroksinen herkkutarjotin mitä upeimpia leivoksia ja täytettyjä leipiä. Sitä mukaa kun söimme, tuotiin tarjottavaa lisää. Vessoissa ei ollut mitään tavallista käsienkuivaussysteemiä, vaan jokaiselle oli oma kunnon pikkupyyhe, joka käytön jälkeen kerättiin koppaan.

Kirjassa “James Bond ja kultainen ase” Bond poistuu hotellista Arlington Streetin puolelta

Käytiin vielä Fortnum & Masonilla, jossa on esim. montaa erilaista teetä ja marmeladeja.

(Kirjoissa Bondin ruuat hänen kotiinsa hankitaan enimmäkseen täältä, tavarahankinnat hoitaa yleensä Bondin vanhahko kodinhoitaja May.)

(Tiesitkö: Ian Flemingin kirjassa “James Bond Istanbulissa” Bond päällystää aamiaispaahtoleipänsä “Tiptreen” ‘Little Scarlet’ – mansikkahillolla; Cooper Vintage Oxford – marmeladilla ja norjalaisella Heather Honey – hunajalla, joka on hankittu Fortnumilta.)

3D – näkymä Fortnum & Masonin ikkunassa

Illalla itsepalvelumarketista jotain pientä purtavaa hotellihuoneeseen, ja ostosten yhteydessä iltakävelyä, seutua tutkien.

Lauantai 13.11.2010

Aamupalan jälkeen pakattiin, ja lähdettiin pois hotellista. Uloskirjautumista ei tarvinnut, kun maksu oli suoritettu etukäteen. Avaimet vaan tiskiin ja menoksi. Raahattiin matkalaukkuja Victorian asemalle säilytykseen, sitten mentiin nettikahvilaan tekemään Blue1:n lähtöselvitys, ja varattiin taas vierekkäiset paikat varauloskäynnin / siipien kohdalta, koska jalkatilaa oli hyvin. Nettikahvilan jälkeen mentiin erääseen ostoskeskukseen, ja syötiin lämmin ateria Garfunkelsissa. Sitten kävelylle, yritettiin löytää Sloane Square, mutta ei onnistunut karttojenkaan avulla jostain syystä. Sen sijaan löydettiin Elisabeth Street, jossa oli ihana vaaleanpunainen katukuvakohta, ja joku hääkakkuliike tms.

Elisabeth Street

Haettiin laukut säilytyksestä, ja mentiin bussilla Heathrown lentokentälle. Siellä vielä ravintola Bridgeen, jossa otettiin jotain viilentävää, kun turisti- ja Tax Free –liikkeissä oli tukalan kuuma. Turvatarkastuksessa suurempi syyni kuin Suomessa, selkäreppu avattiin ja katsottiin tarkemmin. Saavuttiin jopa 20 minuuttia etuajassa Suomeen. Mahtava reissu!

VIDEO:

Katso englanninkielinen lista 007 LOCATIONS (visited), poislukien 007 HOTELS (visited) ja 007 RESTAURANTS (visited), joilla on omat osiot. Klikkaa linkkejä.

Tuliaiset: