007 Blog

007 Travelers haastattelee: Jussi Huhtala, toimituspäällikkö / Elokuvalehti EPISODI

Jussi Huhtala





Kuka: Jussi Huhtala, toimituspäällikkö, Elokuvalehti Episodi

Missä: Kinopalatsi, Helsinki

Milloin: 30.12.2014



Mistä kaikki alkoi, Jussi Huhtala?
Tämä kaikki lähti harrastuksesta, olen lapsesta asti harrastanut elokuvia ja katsonut niitä paljon. Kun pääsi tekemään työkseen tätä, niin siinä yhdistyi harrastus ja työ, mikä on todella hienoa ja palkitsevaa kun saa  tehdä työtä josta pitää. Tämä lähti intohimosta leffoihin. Olen unelma-ammatissani. Olin leffafani, josta tuli leffatoimittaja. Vapaa-aika ja työ menevät päällekkäin hyvässä ja pahassa, enemmänkin hyvässä. Pelkkä leffafanitus ei tietenkään riitä, vaan pitää olla intohimo siihen tekemiseen. Tästä pitää tykätä, ja se vaatii tietynlaista kunnianhimoa.

Koulutuksesi?
Filosofian maisteri, olen opiskellut kieliä ja olen kielenkääntäjä koulutukseltani ja teinkin niitä töitä jonkin aikaa. Myöhemmin olen ollut liike-elämässä ja toimittajaksi rupesin myöhemmin.

Episodille olen tehnyt juttua lehden perustamisesta alkaen. Myöhemmin siirryin freelancer-toimittajaksi vuonna 2008 ja tein myös muille Pop Median lehdille juttuja, ja olen ollut v. 2011 asti toimituspäällikkönä vakituisena työntekijänä. Episodissa olen ollut käytännössä jo yli 10 vuotta tekemässä juttuja.

 

Normaali työpäiväsi?
Riippuu vaiheesta jossa ilmestyvä lehtemme on joka kuukausi. Jos lehden kanssa on kiireitä, editoin ja toimitan sekä kirjoitan juttuja, ja myöhemmin tehtäviini kuuluu oikolukemista ja lehden painoon saattamista. Teen myös yhteistyötä taittajan kanssa. Jos lehti on jo mennyt painoon, tehtäviini kuuluu Episodin nettisivustosta vastaaminen, päivitämme sitä jatkuvasti uutisten osalta ja teen juttuja ja valvon että kaikki sujuu kuten pitää, ja että materiaalia tulee tasaisesti. Eli näihin kahteen asiaan työpäiväni jakautuvat, lehden tekemistä ja verkkojulkaisuja. Käyn myös pressinäytöksissä katsomassa elokuvia.

Episodin synty?
Idea lähti pienestä, haluttiin tehdä kansainvälisen tason elokuvajulkaisu joka keskittyy mainstream-leffoihin, ja on suuren yleisön leffalehti, korkeatasoinen, ja paperilla visuaalisesti hyvännäköinen, jossa on asiantuntevia juttuja. Aloittelin kriitikon uraani samoihin aikoihin kun Episodia perustettiin, ja ajoitus oli hyvä, sillä Episodi haki uusia kirjoittajia, ja itse olin aktiivisesti etsimässä julkaisupaikkaa teksteilleni. Intressit kohtasivat.

Episodi-lehden kehittyminen?
Lehti on idealtaan pysynyt samanlaisena, mutta verrattaessa alkuaikojen lehtiä tähän päivään, huomaa, että eteenpäin on menty monella tavalla. Lehden ulkoasu on hieman muuttunut, ja siihen on tehty parannuksia, kirjoittajakunta on laajentunut, kirjoittajat ovat monipuolisempia. Perusidea on sama, tehdään hyvännäköistä lehteä suurelle leffayleisölle. Mutta koska Episodi on leffojen erikoislehti, voidaan palvella monia marginaalijuttuja, kuten kauhuleffoja, festareita tai DVD- tai Blu-ray -julkaisuja. Lehdessä on sisältöä sata sivua kuukaudessa, siinä on tilaa kaikelle, mutta idea on, että kärki on mainstream-leffoissa.

Teettekö kaikki jutut itse?
Jonkin verran meillä on avustajia, jotka eivät ole suomalaisia, jonkin verran saamme juttuja tilaamalla paikoista, jotka tarjoavat juttuja vain englanniksi. Meillä on joitain englanninkielisiä avustajia, mutta heiltä hankitut jutut pitää kääntää. Riippuu tilanteesta. Jos haluamme saada haastattelun jostain isosta leffasta tai sen tähdestä joka liittyy uuteen elokuvaan, mielellään käytämme niitä suomalaisia avustajia joita meillä on Hollywoodissa. Jos ei saada omalta vakitoimittajaltamme juttua, sitten hankimme jonkun leffayhtiön tai ulkomaisen agentuurin kautta, joka tarjoaa haastatteluja.

80-luku, mikä siinä viehättää?
Halusin tehdä kolumnisarjan jossa palataan ikään kuin lapsuuden ja nuoruuden nostalgisiin juttuihin. Se oli ideani tässä. Kyse on siitä, että mistä kaikki on lähtöisin, ja se on nostalgista muistelua. 70-ja 80-luvun jutut ovat lähellä sydäntä. Sen ajan elokuvat antoivat lähtölaukauksen leffafanitukselle. Nykyään kun uudelleenjulkaistaan esim. Charles Bronsonin elokuvia, huomaan palaavani takaisin nuoruuden katsomiskokemuksiin. Tätä tällä juttusarjalla tuodaan esiin.

Tuntuvatko ne elokuvat nyt erilaisilta kuin silloin?
Onhan se totta, että kokemus on erilainen kun katsoo aikuisena jonkun elokuvan uudestaan. Jotkut sanovat, että ei edes pitäisi ikinä palata niihin nuoruuden leffoihin, koska ne näyttävät niin kamalalta. Mutta pitää vaan osata katsoa tietyllä silmällä. Olen sitä mieltä, että jos nuoruudessa nähty elokuva on hyvä, niin kyllä se kantaa uudestaankin. Pitää vaan osata asennoitua eikä odottaa liikaa.

Mikä elokuva on kestänyt aikaa mielestäsi vuosien saatossa?
Tuli mieleeni nuoruusajoiltani leffat joissa oli Paul Newman ja Robert Redford. “Puhallus” (1973) ja “Butch ja Kid -auringonlaskun ratsastajat” (1969), nämä kaksi elokuvaa ovat sellaisia jotka vähän aikaa sitten olen katsonut uudelleen, ne toimii! Monet lännen elokuvat ja vaikka harrastamanne Bond-leffat toimivat, on paljon sellaisia klassikkoleffoja kuten “Citizen Kane” (1941), mihin ihastuin, ne eivät menetä hohtoaan ja ovat parhaat klassikkoleffat. Toisaalta jotkut 70-luvun toimintaleffat jotka silloin olivat hyviä, osa niistä tuntuu tosi huonoiltakin.

Kaikkien aikojen paras elokuva, mikä on koskaan tehty?
Listailen näitä silloin tällöin ja haluan nostaa Andrei Tarkovskyn. Hän on ikisuosikkini. Kun aikuistuin ja rupesin tajuamaan mistä elokuvissa on kyse, ja vähän syvällisemmin tajuamaan ja yrittämään ymmärtää elokuvan taikaa ja syvällisyyttä, niin Tarkovski oli sellainen joka teki minuun vaikutuksen. Tarkovskyn elokuvat ja “Peili” (1975) erityisesti. Listani muuttuvat, riippuu milloin kysytään, on paljon huippuelokuvia, jotka tekisi mieli nostaa Top 10:neen. Tarkovskyn Peili on kuitenkin ykkönen, koska siinä kuten muissakin listallani olevista liittyy sellainen oivallus, että esim. Tarkovsky, oli semmoinen joka ei pelkästään tehnyt tarinoita ja kuvittanut niitä, vaan niissä oli kaikki osa-alueet oli loppuun asti mietittyjä, ja että rupesin tajuamaan millaista on kuvasommittelu, ja aloin tajuamaan, että tämähän on kuvataidetta, eikä pelkästään filmattua näytelmää. Kun katsoin Tarkovskya, ymmärsin sen. Samoin, miten siihen liittyy musiikki, kun musiikki, visuaalisuus ja teksti, miten niitä elokuvassa käsitellään. Esim. Tarkovsky oli sellainen joka avasit silmät: leffa ei olekaan pelkkää näyteltyä teatteria, siinä on paljon muutakin ja se on oma taiteenlaji.

Paras Bond-leffa?
Se minkä on nähnyt ekana, ja minulla se on “Elä ja anna toisten kuolla” (1973). Se on paras, vaikka siitä on aikaa kun olen nähnyt sen viimeksi. Siinä on niin paljon asioita miksi haluan nostaa sen. Sen lisäksi että se oli ensimmäinen, siinä on mahtavat takaa-ajokohtaukset, tosi hienoja konnia, pidän Roger Mooresta, lisäksi on jännää kun “blaxploitaatiota” hyödynnetään. Siinä on mustia näyttelijöitä, ja Shaft-vaikutetta. Ovela veto Bond-leffassa. Siinä on omaperäistä otetta ja paljon vauhtia. Siinä on myös yksi parhaita tunnusbiisejä. Tämä elokuva on minulle rakkain Bond-elokuva.

Photo © EON, United Artists, Danjaq LLC

Paras Bond-näyttelijä?
Roger Moore. Kun näin ekan Bond-leffan, siinä oli Roger Moore, ja hän oli silloin “istuva James Bond”, sen takia pidän häntä minulle ensimmäisenä oikeana Bondina. Sean Connery on aivan mahtava tottakai ja se alkuperäinen Bond, mutta Roger Moore on siksi paras kun mielsin hänet alusta asti niin, että tässä on se James Bond. Roger Moore toi Conneryn jälkeen huumorin Bond-elokuviin, hänellä on mahtavaa brittihuumoria josta tykkään. Hänen persoonansa on aivan loistava muutenkin. Hän ymmärsi sen, että tätä hahmoa ei voi ottaa sataprosenttisen vakavasti, vaan laittaa jotain pilkettä silmäkulmaan. Se oli mielestäni hyvä oivallus. Samalla kun häntä katsoo toimintasankarina, hän on todella uskottava, eikä se uskottavuus karise vaikka hänellä on tietynlaista pilkettä silmäkulmassa.

Entä Daniel Craig, joka on täysin päinvastainen?
Kyllä tykkään Daniel Craigistäkin, koska sitten kun tuli “Casino Royale” (2006) ja Daniel Craig, niin tämä elokuvasarja uudistettiin tosi hyvin ja vaikutuin kyllä siitäkin. “Casino Royale” (2006) on kyllä myös mielestäni yksi parhaita Bondeja, koska oltiin jotenkin menty tien päähän kaikissa niissä vekottimissa ja luulen, että mahdollisesti Austin Powers-leffojen myötä, jotka parodioi ihan kaiken täysin, niin piti jotenkin tehdä jotain, ja suunta, että Bondista tehtiin tiukkailmeinen ja yrmy, joka ei pelleile eikä leiki millään älyttömillä vekottimilla, niin se oli oikea ratkaisu ja toimi tosi hyvin. Tykkään myös Daniel Craigin Bondeista. Varmaan kaikki Bond-näyttelijät toimii, paitsi George Lazenby, joka oli vain yhdessä elokuvassa. Mutta se leffa ei ole huono, mutta en pitänyt hänestä näyttelijänä, ehkä siksi että hän on vain yhdessä leffassa, tuntuu vain, että hän on väärä naama ja kyllä häneltä tiettyä karismaa puuttuikin. Hänestä en pidä. “Hänen Majesteettinsa salaisessa palveluksessa” (1969) on hyvä Bond-leffa, mutta olisi vielä parempi jos siinä olisi ollut Sean Connery.

Millaisia odotuksia sinulla on “SPECTRE“n suhteen?
Tykkäsin “Skyfall“:ista (2012), käytännössä nyt sama porukka tekee “SPECTRE“n (2015), niin uskon siitä tulevan hyvän. “Quantum of Solace” (2008) oli mielestäni heikko siinä välissä, tai heikompi kuin “Casino Royale” (2006), mutta kun Sam Mendes on ohjaajana, niin uskon, että se tulee kyllä toimimaan.

Mikä on paras matkakohde missä olet käynyt ja miksi?
Olin viime kesänä (2014) Kreetalla, se oli kyllä hieno paikka, se on ehkä melkein pakko sanoa, että taitaa olla paras paikka missä olen ollut. Se on yksinkertaisista asioista pitävälle ihmiselle hieno paikka. Siellä on sopiva ilmasto, upeita maisemia, lämmin merivesi, upeata ruokaa ja ystävällisiä ihmisiä. Se on minulle huippupaikka. Nuoruudessa kun kävin Baikalilla Itä-Siperiassa, niin se oli aika hieno kokemus, se on ehkä toinen, sellainen unohtumaton juttu. Se on omalla tavallaan eksoottinen, pelkästään Baikal-järvi on uskomaton paikka, siellä on ihan täysin oma eläimistö, kaloja ja hylkeitä, joita ei ole missään muualla maailmassa. Sitten ne ympäröivät, loputtomat metsät ja sellainen tietty mystisyys mikä siihen paikkaan liittyy oli hieno kokemus.

Mikä sinut sinne vei?
Olin silloin opiskelemassa Venäjällä kielikurssilla, joka oli Etelä-Venäjällä, mutta meille järjestettiin sellainen matka, että suomalaiset opiskelijat pääsivät tämmöiselle retkelle Itä-Siperiaan ja se oli aika poikkeuksellinen juttu.

Mikä on sellainen paikka missä et ole käynyt, mutta jonne haluaisit matkustaa?
Jos vain yksi paikka pitää valita, niin varmaan jossain Aasiassa, se voisi olla vaikka Japani. Japanilainen kulttuurihan on mielenkiintoista ja elokuvafaninakin on tullut katsottua vaikka Akira Kurosawan elokuvia ja se kulttuuri vaikuttaa hirveän kiehtovalta. Sitten taas paikkana se sellainen missä ei ole koskaan käynyt, niin ehdottomasti haluaisin matkustaa sinne.


Oletko käynyt muualla Aasiassa?
Mainitsemani Itä-Siperian lisäksi en ole muualla Aasiassa matkustellut.

Oletko tavannut Bond-elokuvien päänäyttelijöitä?
En valitettavasti ole. Roger Moorehan kävi Suomessa, siitähän ei ole hirveän pitkä aika, harmittaa, että en päässyt lehdistötilaisuuteen silloin. Jos hän vielä tulee käymään Suomessa, niin hänet voisin kyllä nähdä. Olen lukenut Roger Mooren kirjoja, joita hän on tehnyt pari. Elämäkerta joka on suomennettukin ja vähän aikaa sitten tuli tämä “Last Man Standing“-kirja, jossa oli myös muistoja uralta. Tosi kivaa luettavaa.

Photo: www.fansshare.com

Entä muita Bond-elokuvien näyttelijöitä?
Yksi juttu tuli mieleen, kun minulla oli tällainen “Bond -aiheinen” matka, mutta se liittyy vain mutkan kautta Bondiin. Olin Torontossa alkuvuodesta 2013 sellaisessa lehdistötilaisuudessa missä oli yksi Bond-näyttelijä eli Famke Janssen. Kyseessä oli “Hemlock Grove“-niminen sarja, jonka lehdistötilaisuudessa olin Torontossa ja siellä sitten pääsin tapaamaan Famke Janssenia. Ei puhuttu Bond-leffasta, koska lyhyt haastatteluaika oli varattu “Hemlock Grove“-sarjaan liittyville jutuille, mutta kun James Bondista puhutaan, niin tällainen juttu tuli mieleen.

Miltä hän vaikutti?
Oli tosi miellyttävä ihminen ja mukava haastateltava, hyväntuulinen ja kohtelias.


Katso lisää 007 Travelers -haastatteluja täältä

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *