007-tapahtumaraportti: License to Swing, Naantali 9.2.2020

Mitä: License to Swing – konsertti

Missä: Kristoffer-sali, Opintie 2, Naantali

Milloin: 9.2.2020

Naantalissa meitä odotti jo heti ovella lämmin vastaanotto lippuluukulla, kun SUMU Big Bandin basisti Jouni Reivolahti oli Kristoffer-salin aulassa työn touhussa ja toivotti meidät tervetulleeksi. 007 Travelersille oli varattu eturivin paikat, josta oli hyvä ja esteetön näkyvyys lavalle.

James Bond Theme Song avasi hienosti keikan, kitara ja piano pääsivät hyvin esille.

Illan isäntä Taneli Pyysalo kertoi tunnuskappaleen tunnettuudesta, ja siitä, että Bondin suosio on syy tälle keikalle. Käytiin läpi perusteellisesti Bondin luojan Ian Flemingin historiaa, ja taustoitettiin Bondin hahmoa.

Laulusolisti Elisa Ockenström saapui lavalle ja esitti kappaleen “Diamonds Are Forever” (1971), tässä oli hieno jazzahtava sovitus ja saksofonisti Kristian Lakari heitti upean soolon.

Pyysalo puhui jokaisen esityksen välissä ja kuljetti tarinaa. Sean Conneryn paluuta Bondin rooliin pitkän tauon jälkeen käsiteltiin, josta oli luontevaa siirtyä “Never Say Never Again” (1983) -biisin pariin, joka on varsin harvoin kuultu kappale Bond-konserteissa. Tässä tunnussävelmässä kuultiin paljon puhallinsoittimia.

“Casino Royalen” (2006) esittelyssä Pyysalo viittasi erääseen tunnettuun repliikkiin ja, kuulimme teemabiisin “You Know My Name“, joka on 007 Travelersin yksi suosikkikappaleista Bond-tunnarien genressä.

Tämän jälkeen Pyysalo kertoi yleisöä liikuttavat taustat kappaleesta ”We Have All the Time in the World”, joka kuullaan elokuvassa “Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa” (1969). Tällä elokuvallahan on traaginen loppu, Bondin vaimo Tracy (Diana Rigg) ammutaan kuoliaaksi.

Tästä siirryttiin “Goldfingerin” (1964) pariin, Pyysalo muistutti ikonisista sivuosan esittäjistä pohjustaessaan tämän elokuvan nimikkokappaletta. Yllättäen tunnari kuultiin ilman laulusolistia, mutta Kristian Lakarin saksofonisoolo kertoi kyllä kaiken omalla kauniilla tavallaan.

Juuri ennen kuin seuraava esitys “You Only Live Twice” (1967) oli alkamassa, yleisössä olleet lapset kuiskivat kapellimestari Rami Koskisen puolesta ”Yy, kaa ja yy kaa-koo-nee….”. Kyseessä taisikin olla solisti Elisa Ockenströmin lapset, jotka ihaillen katsoivat äitinsä esiintymistä, ja miksi eivät olisi, niin heleästi hän veti keikan läpi!

Pyysalo alusti seuraavaa laulua kertomalla Bondin ajankuvan muutoksesta, ja kertoi mielenkiintoisen faktan “Goldeneye” (1995) – biisiä esitellessään, se kun tarkoittaa suomeksi telkkää! Onhan elokuva ja kappale ehkä tyylikkäämpi sanoa alkuperäisellä nimellä, kuin esitellä se sanomalla “007 ja telkkä“! Oli miten oli, Goldeneye oli hyvällä ja svengaavalla tavalla sovitettu, jossa niin saksofonin ja kitaran soolot pääsivät oikeuksiinsa!

Tämän jälkeen Pyysalo kuulutti tauon alkavaksi: ”James Bond palaa toisessa setissä”, ja niin teki!

Väliajalla oli mahdollisuus ottaa mukaan SUMU Big Bandin historiikki ”Marssien kohti SUMUA” (2014). Tuotemyynnissä oli viiden euron hintaan ostettavissa orkesterin logolla varustettuja erivärisiä t-paitoja.

Tauon jälkeen toinen setti alkoi pohdinnalla politiikan poisjättämisellä Bondista ja kuulimme instrumentaaliversion kappaleesta “From Russia with Love” (1963). Tästä siirryttiin käsittelemään Bondin suvun mottoa “Orbis non sufficit” (latina), joka tarkoittaa suomeksi ”Maailma ei riitä”, joten tietenkin seuraava esitys oli ”The World Is Not Enough” (1999). Tämä oli erityisen hieno tulkinta Elisa Ockenströmiltä, varsinkin ”dramaattisen” tauon ansiosta.

Tämän jälkeen Pyysalo kertoi omista suosikkiasioistaan “007 ja kultainen ase” (1974) – elokuvaan liittyen, näistä esiin nostettiin muun muassa stunttitemppu jossa auto pyörähtää akselinsa ympäri katkenneelta sillalta hypätessään, sekä sheriffi J.W. Pepperin (Clifton James) hahmo ja Maud Adamsin (Bond-tyttö Andrea Anders) ulkonäkö. Seuraava kappale olikin “The Man With The Golden Gun“.

Bond on liikkunut maalla, merellä ja ilmassa, on hän ollut lisäksi myös avaruudessa. “Kuuraketti” (1979) -elokuvan aikana valkokankailla nähtiin myös ensimmäinen “Star Wars” -elokuva, joka selitti aihepiirin suosiota. Toistaiseksi “Moonraker” on jäänyt ainoaksi avaruusaiheiseksi Bond-elokuvaksi.

Kuulimme siis “Moonraker“-kappaleen, jossa tuli yllättäen lauluun tauko Pyysalon astuessa lavalle. Tämän puheenvuoron aikana hän hauskasti totesi laitettavan ”lopputekstit juoksemaan”, tosin konsertti ei ollut ihan vielä lopussa. Erityisesti pidimme tavasta jolla SUMU Big Band tehtiin tutuksi, jokainen orkesterin jäsen esiteltiin Bond-konnan lisänimellä, jossa konnanimi oli esiintyjän etu- ja sukunimen keskellä. Tämä oli oikein kekseliästä ja tervetullutta. Oli toki muitakin kuin konnanimiä, kuten ”Tuntematon tarjoilija”, ”Moneypenny”, ja illan vokalisti oli Honey Ryder, ja kapellimestari oli Rami ”M” Koskinen. Tyylikkäin esittely oli kuitenkin illan spiikit hoitanut Pyysalo, Taneli Pyysalo. Hienoa, näin esittelyt kuuluukin hoitaa! Tämän jälkeen “Moonraker“-kappale sai jatkua loppuun.

Vielä kuultiin jutut Bond-tyttö Anya Amasovan (Barbara Bach) auton kannentiiviste-kommentista, Bondin (Roger Moore) ja Amasovan pakettiauto menee rikki aavikolla elokuvassa “007-rakastettuni” (1977). Amasova tietää välittömästi, että kannentiivistehän se autosta on rikki mennyt. Anya Amasova: “The cylinder-head gasket“. Bond: “Oh“. ja Pyysalon omat autokokemukset tästä. Hän myös muistutti yleisöä siitä, että katsoja voi olla varma tästä: Kukaan ei tee sitä paremmin kuin James Bond, joten etuoikeutetusti kuulimme upean tulkinnan kappaleesta ”Nobody Does It Better”. Soitinsooloissa upeasti saksofoni, kitara ja piano.

Vielä oli Pyysalon mainitsemat ”hihaässät” jäljellä, eli ensimmäinen encore: Komediallisempi versio “Casino Royalesta” vuodelta 1967 pitää tunnarissaan sisällä varsinaisen Tijuana-ilottelun, mikä olikin yksi illan parhaista vedoista, jossa orkesterin yhteentoimivuus ja hauska tekemisen henki välittyivät selvästi hyväntuulisen ja taitavan kapellimestari Rami Koskisen johdolla.

Lopuksi Pyysalo jutteli Bondin viihteellisyydestä ja ajan hermolla, tai jopa sen edellä olemisesta, Näihin ajatuksiin on Bond-fanien helppo samaistua.

Illan päätti upea “Skyfall” (2012), joka oli illan paras esitys, ja se olikin osattu oikein sijoittaa toiseksi encoreksi.

007 Travelers kiittää kun saimme olla paikalla todistamassa näin hienoilla sovituksilla tehtyä keikkaa, loistavaa svengimeininkiä ja upeita tulkintoja. Olemme tyytyväisiä myös Pyysalon perehtyneisiin spiikkeihin, joista näkyy aito kiinnostus Bondiin. Lisää näitä!

SUMU Big Bandilla on toinen License to Swing – keikka, joka on Turun Kårenilla torstaina 13.2.2020, klo 19.00.

SUMU Big Band on reilu parikymmenpäinen joukko turkulaisia harrastajamuusikoita. Orkesteri on perustettu vuonna 1964 ja syksyllä 2011 se sai nykyisen big band -muotonsa.

Orkesteri esittää pääasiassa viihde- ja tanssimusiikkia letkeistä swingeistä kuumiin lattareihin ja rytmikkäästä funkista big band -klassikoihin. Oman värinsä sointiin antavat loistavat instrumentti- ja laulusolistit.

SUMU Big Bandiin voit tutustua tarkemmin täällä

Katso lisää 007-TAPAHTUMIA täältä