007-matkakertomus: Key West (USA) 2019: “Jäähyväiset aseille”

Lukeaksesi Floridan 007-matkakertomuksemme päivästä yksi, klikkaa tästä

Päivän Bond-kohteet :

Key Westin kansainvälinen lentokenttä

Searstown – kauppakeskus

Key West City Marina – Charter Boat Row

Garrison Bight Marina

Thai Island Restaurant & Sushi Bar

Pier House Resort & Spa

(Conch Tour Train – kaupunkijuna, “Simpukka-juna”)

(David Wolkowsky Street)

Hemingway House

The Basilica of St. Mary Star of the Sea – kirkko

St. Paulin kirkko (St. Paul’s Episcopal Church)

Keskiviikko 10. heinäkuuta:

Mikä mainio päivä Bond-lokaatioille! Ja niitä riitti tälle päivälle!

Aloitimme aamun ajelemalla Key Westin kansainväliselle lentokentälle (3491 S Roosevelt Blvd), jossa Bond käy “007 ja lupa tappaa” (1989) – elokuvassa ja siitä tehdyssä novelisaatiossa. Bond (Timothy Dalton) on lähdössä Key Westistä, mutta saa kuulla, että huumeparoni Franz Sanchez (Robert Davi) on karannut.

Lentokenttä on varsin pieni ja se on muuttunut paljon sitten “Lupa tappaa“- leffan kuvausten. Näytimme kuvia elokuvasta turvatarkastajalle ja kysyimme tietäisikö hän missä kohtaukset oli kuvattu. Hän neuvoi ystävällisesti kuvien perusteella.

“Key West International Airport oli Bondin mielestä koko lailla mahtipontinen nimi kentälle, jonka reittilennoista suurin osa lennettiin kaksimoottorisilla Pipereilla, Beechcrafteilla tai korkeintaan vanhoilla kunnon DC-kolmosilla, joita amerikkalaiset kutsuivat nimellä C-47 ja jotka olivat nähneet parhaat päivänsä ennen toista maailmansotaa eli “suurta kakkosta”, kuten Bond sitä mieluummin nimitti. Kaiken lisäksi yhdeksänkymmentä prosenttia Key Westin “kansainvälisistä” lennoista suuntautui Miamiin.”

“Felix Leiterin häiden jälkeisenä päivänä Bond ajoi taksilla Key Westin lentoasemalle ja löysi tiensä sen suhteellisen pieneen lähtevien lentojen rakennukseen. Nautittuaan hyvän aamiaisen hän oli maksanut hotellilaskunsa ja pyytänyt heitä toimittamaan huoneessaan olevalle neidille kaiken mitä tämä tarvitsi ja laskuttamaan siitä hänen Amexiaan. Nyt, kävellessään taksista kohti pikkuruista lähtevien lentojen hallia, hän tajusi kaksi asiaa. Ensinnäkin hän tunsi olonsa paljon paremmaksi kuin ansaitsi; toiseksi hallissa tungeksi tavanomaista enemmän väkeä. Itse asiassa osa ihmisistä seisoskeli edelleen oven ulkopuolella jonottamassa pääsyä check-in-tiskin luo. Key Westissä ei ollut lainkaan erillistä palvelupistettä ensimmäisen luokan matkustajille. Kuten joku joskus oli huomauttanut, Key Westissä saattoi pitää itseään onnekkaana, mikäli siellä sai palvelua ollenkaan.”

Bond seisoi jonossa viitisentoista minuuttia ennen kuin rasittuneen näköinen nuori nainen otti hänen matkalippunsa. – Mitä ihmettä täällä tapahtuu? hän kysyi ystävällisesti. Hallissa hyöri koko joukko poliiseja, sheriffintoimiston väkeä ja turvallisuusmiehiä, mikä oli hyvin epätavallista…”

John Gardner: “007 ja lupa tappaa” (1989)

Bond vieraili Key Westissä jo paria vuotta aiemmin kuin “007 ja lupa tappaa” – novelisaatiossa ja elokuvassa. Tämä tapahtui John Gardnerin kirjassa “Kuolet tänä yönä, James Bond” (1986), jossa 007 laskeutui Key Westin kansainväliselle lentokentälle.

“- Laskeudumme noin neljän minuutin kuluttua, hän ilmoitti.

Bond kurkotti kaulaansa kohti ikkunaa, kun he laskeutuivat kohti valoja. Hän näki rakennuksia, trooppisia palmuja, teitä, liikennettä ja monivärisiä kylttejä heitä vastaanottamassa.

– Mielenkiintoinen paikka tämä Key West, Quinn sanoi syvämietteisesti. – Hemingway kutsui sitä kerran “Köyhän miehen St Tropeziksi”; Tennessee Williams ja monet muut luovat ihmiset ovat asuneet siellä. Presidentti Truman pystytti “Pikku Valkoisen talon” lähelle entistä laivastotukikohtaa; John F. Kennedy toi brittipääministeri Harold Macmillanin sinne vierailulle; kuubalaiset pakolaiset rantautuivat sinne veneillään; mutta paljon ennen noita aikoja se on toiminut merirosvojen ja haaksirikkoisten paratiisina. Minulle on kerrottu että se on yhä edelleenkin salakuljettajien paratiisi ja että Yhdysvaltain rannikkovartiosto operoi sieltä käsin tiukan aikataulun mukaan.”

“Kone pyyhkäisi kiitoradan kynnyksen yli ja laskeutui maahan vaimeasti tömähtäen.

– Tällä lentokentälläkin on oma historiansa, Quinn jatkoi. – Ensimmäinen säännöllinen postin lentoreitti alkoi täältä, ja Valtatie ykkösen sekä alku- että loppupää sijaitsee Key Westissä.

Kone hidasti kulkuaan ja lähti rullaamaan kohti hökkelimäistä, verannalla varustettua parakkia, joka näytti aivan siltä kuin olisi ollut peräisin 1940-luvulta jonkun hollywoodilaisen elokuvayhtiön studion takapihalta. Bond näki matalan seinän, johon oli kirjoitettu haalistunein kirjaimin: Tervetuloa Key Westiin, Yhdysvaltain ainoaan kaupunkiin, jossa ei tunneta pakkasia.

– Ja täällä on mitä näyttävimmät auringonlaskut, Quinn lisäsi. – Tosiaan uskomattomat. Sääli ettet ole enää maisemissa nähdäksesi sellaisen.

Kuumuus iski heitä vastaan kuin tulinen pätsi, kun he astuivat koneesta. Jopa ilmassa tuntunut kevyt tuulahdus tuntui puhaltavan suoraan helvetistä.”

He olivat järjestäneet koneesta poistumisen yhtä huolellisesti kuin siihen nousemisenkin, jättämättä Bondille epäilystäkään siitä, että vaikka hänen kätensä ja jalkansa olivatkin nyt vapaat, hän menisi tajuttomaksi hyvin nopeasti, jos hän tekisi mitään huomiota herättävää. – Hymyile ja teeskentele puhuvasi, mutisi Quinn ja vilkuili verantaa, jolla seisoi tusinan verran ihmisiä vastaanottamassa matkustajia juuri laskeutuneelta PBA:n lennolta. Bond antoi katseensa liukua ihmisten kasvoissa, muttei erottanut ketään, joka olisi edes etäisesti näyttänyt ystävältä.

He menivät tulo- ja lähtöselvitysparakin seinässä olevasta pienestä portista, Quinnin ja Kirchtumin tyrkkiessä häntä kohti kiiltävää mustaa autoa. Seurasi sama kuvio, jonka he olivat toteuttaneet Miamissa, ja Bond oli hetkessä jälleen sijoitettu istumaan noiden kahden miehen väliin, sillä erolla, että tällä kertaa kuski oli näkyvissä: nuori mies, jolla oli avokauluksinen paita ja pitkät vaaleat hiukset. – Onks kaikki kunnossa? hän kysyi…”

John Gardner: “Kuolet tänä yönä, James Bond” (1986)

Samassa kirjassa “Kuolet tänä yönä, James Bond” (1986) Bond viedään seuraavaksi Searstownin ostoskeskukseen:

“Autossa tuli hiljaista ja kuljettaja alkoi murjottaa. Bond katseli valoja ja kylttejä: South Roosevelt Blvd. Ravintolaa, joka oli täynnä asiakkaita: Marthan paikka. Rehevää trooppista kasvillisuutta, ohi vilahtelevia autoja, valtamerta heidän oikealla puolellaan. He näyttivät seuraavan tietä, joka teki suuren kaarroksen Atlantilta poispäin ja jota reunustivat puiset, vuorilaudoilla päällystetyt talot, joiden valkoiseksi maalatut kuistit ja verannat oli koristeltu kulunein piparkakkukuvioin. Valomainokset välähtelivät: Motelli, Ei vapaita huoneita. Sitten aivan yllättäen he kääntyivät kyltin kohdalla, jossa luki Searstown, ja Bond näki heidän saapuneen suuren ostoskeskuksen alueelle.

Auto pysähtyi valaistun ja täynnä ostoksiaan tekeviä ihmisiä olevan Supermarketin ja optikkoliikkeen eteen. Niiden välistä lähti kapea kuja.

– Se on tuolla. Oikeanpuoleinen ovi. Ton linssimestan yläpuolella, missä ne myy lukulaseja. Te varmaan haluutte, et mä tuun hakeen teidät.

– Viideltä, Quinn sanoi hiljaa. – Niin että ehdimme Garrison Bightiin aamunkoitteessa…”

John Gardner: “Kuolet tänä yönä, James Bond” (1986)

Me löysimme myös paikan ja ajelimme varsin pienen ostoskeskuksen ympäri ja otimme muutaman kuvan.

Tämän jälkeen ajelimme Key West City Marinaan, jossa sijaitsee Charter Boat Row. Täällä Bond tapaa Sharkeyn elokuvassa “007 ja lupa tappaa“. Kapteeni Johnin venepaikan voi löytää yhä täältä.

Jatkoimme toiseen satamaan – Garrison Bight Marinaan – joka esittää Biminin saarta elokuvassa “007 ja lupa tappaa“. Bond menee Biminille tavatakseen Pam Bouvierin (Carey Lowell). He tapaavat “Barrelhead Bar”:ssa, jonka tiloissa toimii nykyään “Thai Island Restaurant & Sushi Bar”. Tsekkasimme paikan ensin ulkoa, ja sisään mennessämme huomasimme ravintolan olevan suljettuna, mutta saimme silti otettua kuvia sisätiloista, jossa seinällä oli myös julisteet elokuvista “007 ja lupa tappaa” ja “007 ja kultainen ase” (1974).

Olikin jo lounasaika ja ajoimme Mallory Squarelle, jonne parkkeerasimme automme ja kävelimme Pier House Resort & Spa: han syömään. “007 ja lupa tappaa” – novelisaatiossa Bond yöpyy täällä. Löydät esittelymme englanniksi täältä. Jostain syystä elokuvaversiossa ei mainita missä hotellissa Bond yöpyy Key Westissä. Bond majoittuu tässä hotellissa myös “Kuolet tänä yönä, James Bond” – romaanissa.

“Kiitos vaan, mutta minä olen saanut tarpeekseni noista huomautuksista. Hän kuulosti aidosti närkästyneeltä. – No niin, missä me majailemmekaan? Missä minun matkatavarani ovat?

– Key Westissä on yksi ainoa paikka jossa asua, Sukie pisti väliin. – Satamalaituri – hotellissa. Sieltä näkee upeasti paikan kuuluisat auringonlaskut.

– Minulla on paljon tekemistä ennen auringonlaskua, Bond sanoi terävästi. – Mitä nopeammin pääsemme sinne, sen parempi.

John Gardner: “Kuolet tänä yönä, James Bond” (1986)

Sitten oli aika hypätä yhteen Key Westin kuuluisimmista perinteisistä turistikokemuksista: The Conch Tour Trainiin eli Simpukka-junaan.

Simpukka-juna näkyy myös lyhyesti elokuvassa “007 ja lupa tappaa“.

“Bondin mielestä seutu näytti merkilliseltä sekoitukselta, jossa yhdistyivät huonosti toimeentulevan lomakohteen nuhruisuus, väläyksittäin esiintyvä suurenmoinen kauneus ja suurelta rahalta tuoksuva kursailematon ylellisyys. Oli kuuma, palmut hohtivat ja huojuivat kevyessä tuulessa, ja he ohittivat lukemattomia laudoitettuja piparkakkutaloja, joita oli miellyttävä katsella, useimmat niistä kirkkaan värisiä, hyvässä maalissa ja hyvin hoidettuja, pihat ja puutarhat tulvillaan kirkkaanvärisiä subtrooppisia kukkia.

Mutta mikä merkillistä, vaikka monet rakennuksista olivat täydellisessä kunnossa, ne saattoivat seistä aivan rapistuneiden talojen, jopa romua täynnä olevien tonttien naapurissa. Myös jalkakäytävät olivat joko hyvin hoidettuja tai haljenneet, rikkoutuneet tai lähes olemattomat.

Eräässä risteyksessä heidän täytyi odottaa epätavanomaisen näköistä junaa; ilmeisesti dieselkäyttöisen jeepin päälle rakennettu leikkiveturintapainen veti perässään vaunuletkaa, joka oli täynnä kiinnostuneen näköisiä, raidallisten aurinkokatosten alla istuvia ihmisiä.

– Se on Simpukka-juna, Sukie valisti. – Sillä tavalla turisteille näytetään Key Westiä.

Bond saattoi kuulla sinisiin haalareihin ja lippalakkiin sonnustautuneen kuljettajan laskettelevan litaniaansa seudun nähtävyyksistä ja historiasta, kun juna kiersi reittiään saaren ympäri.”

John Gardner: “Kuolet tänä yönä, James Bond” (1986)

“Loikattuaan alas Hemingwayn verannalta Bond oli hypännyt turisteja kuljettaneeseen leikkijunaan. Koska oli ilta, se oli todennäköisesti viimeinen kiertoajelu siltä päivältä. Junan kaksi taaimmaista vaunua olivat tyhjiä, ja Bond oli istunut sen kyydissä koko lyhyen paluumatkan ja kiiruhtanut sitten Sharkyn veneelle…”

John Gardner: “007 ja lupa tappaa” (1989)

Meidän piti odottaa hetki ennenkuin juna lähti. Oli todella kuuma tässä vaiheessa päivää ja juomavettä kului paljon.

Ohitimme mielenkiintoisen katukyltin: “David Wolkowsky Street”. David Wolkowsky esiintyy “007 ja lupa tappaa” -kirjassa ja on Bondin ystävä.

Wolkowsky esiintyi ensimmäistä kertaa Bond -romaanissa “James Bond ja kuoleman skorpioni” (1988). Siinä paljastetaan Wolkowskyn olevan CIA:n palveluksessa.

“Shrivenham oli juuri poistunut, kun David Wolkowsky ilmestyi vastaanottohuoneeseen. Wolkowsky toimi CIA:n yhdysupseerina Grosvenor Squarella eli Yhdysvaltain lähetystössä.

John Gardner: “James Bond ja kuoleman skorpioni” (1988).

Mutta kuka oli David Wolkowsky?

Wolkowsky syntyi 25. elokuuta 1919. Hän kasvoi Key Westissä ja Miamissa ja hänestä tuli suunnittelija. Vuonna 1967 Wolkowsky palkkasi arkkitehti Yiannis B. Antonidisin auttaakseen häntä suunnittelemaan motellin ravintolan ympärille. 50 uniikin huoneen lisäksi lisättiin nopeasti toiset 50 huonetta, joissa on merinäköala. Valmistunut rakennus sai nimen “Pier House Resort Motel”, joka on mainittu aiemmin tässä matkakertomuksessa.

Wolkowsky kuoli 23. syyskuuta 2018.

Lue lisää David Wolkowskystä englanniksi täältä (Wikipedia)

“Kuten kaikki kentällä työskentelevät agentit, myös Bond piti tärkeitä asiapapereita piilossa useimmissa suurkaupungeissa ympäri maailmaa, ja hän piti tarkkaa huolta myös ystävien ja tuttavuussuhteiden hankkimisesta kaikkialla siellä, minne hän matkusti. Joillakin heistä oli aavistus hänen salaisista puuhistaan; toiset taas tulivat hänen kanssaan hyvin toimeen, pitivät hänen seurastaan tai kyvyistään seurustella. David Wolkovsky, mies joka oli muuttanut koko Key Westin meksikonlahdenpuoleisen ilmeen rakennushankkeillaan, kuului jälkimmäisiin, eikä Bond mielellään sotkenut häntä työasioihinsa, mutta tällä kertaa hänellä ei ollut toista vaihtoehtoa. Se oli David, joka omisti Ballast Keyn ja sille pystytetyn rakennuksen.”

John Gardner: “007 ja lupa tappaa” (1989)

Hyppäsimme pois junasta ja kävelimme lyhyen matkan Ernest Hemingwayn kotitalolle (Hemingway House), joka toimii nykyään museona. Paikka sijaitsee osoitteessa 907 Whitehead Street. Hemingway eli ja kirjoitti siellä yli kymmenen vuotta. Nykyään siellä asustelee yli 40 Hemingwayn kissojen jälkeläistä ja monella niistä on kuusi varvasta…

James Bond tapaa pomonsa M:n (Robert Brown) täällä sekä kirjassa että novelisaatiossa “007 ja lupa tappaa” (1989).

“Bond vilkaisi eteensä ja tajusi missä oli. He seisoivat portilla, joka johti miellyttävään puutarhaan. Sen perällä seisoi rakennus, jonka toista kerrosta kiersi parveke. Portin yläpuolelle oli kiinnitetty Ernest Hemingwayn rintakuva ja sen alapuolelle kyltti, jonka mukaan Hemingway oli joskus asunut tässä historiallisessa, nyt suljetussa rakennuksessa. Eli tämä oli se kuuluisa paikka, Bond mietti. Edellisellä kerralla Key Westissä vieraillessaan, hän oli aikonut käydä tässä talossa, jossa Ernest Hemingway oli asunut kolmekymmentäluvun alusta aina vuoteen 1961 ja jossa hän oli kirjoittanut muun muassa teokset Kenelle kellot soivat, Afrikan vihreät kunnaat ja Kilimandsaron lumet. Joku oli kerran sanonut hänelle, että tässä talossa vallitsi surullisin ilmapiiri, jonka hän oli koskaan kenenkään kodissa tavannut.”

– Älkää kiinnittäkö huomiota kylttiin, sir. Sen kun astutte sisään, harmaapukuinen mies sanoi vakaalla äänellä, ja samassa Bond tiesi, missä hän oli nähnyt miehen aiemmin. Hän jopa muisti hänen nimensä. Hänen korostuksensa oli vahvasti brittiläinen.

Hän nyökkäsi ja astui puutarhaan tuttu parivaljakko edelleen kiinni hänen kyljessään. He suuntasivat kulkunsa oikealle. Joka paikassa näkyi kissoja. Hemingway rakasti kissoja ja hänen kokoelmiinsa kuului myös joitakin sekarotuisia otuksia, joilla oli ylimääräiset varpaat.

“He ohittivat uima-altaan, jonka sementtivaluun Hemingwayn kerrottiin viskanneen viimeisen kolikkonsa ja sanoneen, että se oli kaikki mitä oli jäljellä. Kolikko oli jätetty kaikkien nähtäväksi, kunnes jonkun englantilaisen kirjailijan poika oli salaa irrottanut sen ja havainnut, että kolikko oli lyöty vuonna 1970.”

“Henkivartijat johdattivat Bondin hellästi portaat ylös toisen kerroksen verannalle, joka sekin vaikutti tilana surun ympäroimältä. Joku oli ollut hyvin onneton täällä asuessaan. Hän toivoi, ettei hänen tarvitsisi liittyä samaan epätoivoa huokuvaan joukkoon.”

“Vartijat johdattivat hänet verannan siihen osaan, josta aukeni näkymä Whitehead Streetille. Mies joka seisoi odottamassa heitä ei ollut seissyt siinä silloin, kun he astuivat puutarhaan, mutta siinä hän nyt oli, tuttu hahmo selin tulijoihin päin.”

M: Tappolupanne on peruttu tästä hetkestä lähtien ja vaadin teitä luovuttamaan aseenne. Heti. Lienee turha muistuttaa, että teillä on edelleen vaitiolovelvollisuus.

James Bond: Ei kai sitten muuta kuin jäähyväiset aseille.

Dialogi elokuvasta “007 ja lupa tappaa“.

“Jostakin kaukaa, kenties kirkosta jossa Felix ja Della vihittiin, kantautui yksinäinen kellon kumahdus. Bond värähti. Hän ei uskonut enteisiin. – Sir? hän sanoi miehelle, joka kääntyi katsomaan häntä kylmin harmain silmin. Henkivartijat asettuivat samassa tiukemmin vasten Bondin kylkiä.

– No niin, komentaja Bond, mitä haluavat sanoa puolustukseksi? M, salaisen palvelun päällikkö kysyi. Hän näytti vihaiselta ja hän puristeli käsiään nyrkkiin pitääkseen itsensä kurissa…”

John Gardner: “007 ja lupa tappaa” (1989)

Talon takapihalla on kissojen hautausmaa.

Sisäpihalla olevista rakennuksista yhdestä löytyy myös kirjakauppa ja toisessa rakennuksessa voit vierailla huoneessa, jossa Hemingway kirjoitti kirjojaan Key Westissä asuessaan. Päärakennuksesta seiniltä löytyy elokuvajulisteita, jotka liittyvät Hemingwayn kirjoihin tai niillä on jokin muu kytkös. “007 ja lupa tappaa”- posteria emme kuitenkaan löytäneet…

Oli vielä tälle päivälle kaksi kohdetta: kaksi kirkkoa. Yllättäen kirkko, jossa Felix Leiter (David Hedison) ja Della Churchill (Priscilla Barnes) menevät naimisiin ei ole sama elokuvassa ja novelisaatiossa.

Aloitetaan elokuvasta: Bond ja Felix laskeutuvat laskuvarjoineen The Basilica of St. Mary Star of the Sea – kirkon edustalle. Se sijaitsee osoitteessa 1010 Windsor Lane.

Novelisaatiossa kirkko on St. Paul’s Episcopal Church, joka sijaitsee osoitteessa 401 Duval Street.

“St. Paulin kirkon ulkopuolella Sharky rukoili kaunista Della Churchilliä perumaan sanansa, joilla hän oli hetkeä aikaisemmin peruuttanut häänsä.

– Hetki vain ja he ovat täällä. Kävele vielä pari kertaa korttelin ympäri niin miehet ovat täällä ja pappi pääsee sanomaan sanansa.”

Della veti syvään henkeä ja myöntyi sitten. – Hyvä on, mutta vain kaksi kierrosta.

Sharky hyppäsi Bentleyhin ja käski kuljettajaa ajamaan kuin hullu. Olkansa yli hän huusi Dellalle: – Kaksi kierrosta vielä. Mutta hitaasti. Hyvin hitaasti. Itse asiassa tuleva rouva Leiter joutui kiertämään korttelin vielä neljä kertaa ryömimisvauhtia. Vasta sen jälkeen olivat Felix Leiter ja hänen best maninsa James Bond asianmukaisilla paikoillaan valkoinen ruusu moitteettomasti rintapieleen kiinnitettynä. Sen sijaan miesten sakettien kunnossa oli huomattavasti toivomisen varaa,”

John Gardner: “007 ja lupa tappaa” (1989)

Loppuillan vietimme hotellimme uima-altaalla ja kerran vielä lähdimme katsomaan kaunista auringonlaskua Mallory Squarelle.

Seuraavana päivänä matkustamme takaisin mantereen puolelle ja matkalla vierailemme elokuvien “007 ja lupa tappaa” ja “007 ja Kultasormi” (1964) kuvauspaikoilla. Voit siirtyä seuraavaan päivään tästä.

Lue lisää 007-MATKAKERTOMUKSIA täältä